Lontoo 12.-15.7.

Tulin pistäytymään kotona ja toin kassillisen likapyykkiä.
Muutama kuva reissusta.
Kivaa oli.

Montako sateenvarjoa?


Näitä oli ympäri kaupunkia.


Big Ben ja pisarat.
Minä olin katon alla.
En kastunut.

neulottukin on ... piti myös purkaa...

Loma jatkuu mökillä...

Lomalla sitä ehtii ja kerkiää

Kävin sulattamassa äitini pakastimen.
Äitihän katkaisi kätensä (oikean) juhannusaattona ja on tarvinnut monenlaista apua sittemmin, nyt omasta itsestä huolehtiminen alkaa sujua, mutta on kuitenkin töitä, joita ei voi itse tehdä. Samalla reissulla valmistui kokonaista KOLME kappaletta uusia töitä, joista ei valitettavasti ole kuvia.
Kuten jo aiemmin kerroin, Hulina-kissa ilmoitti tarvitsevansa uuden lelun. Äiti haki ullakolta ison pussillisen fritidsgarn-tutkaimia*). Niistä minä sitten virkkaamalla ja huovuttamalla tein nuo kolme kissan hiirilelua. Kaksi on harmaa-hvalkeakirjavia ja kolmas pienempi koko harmaa. Menomatkalla kävin Kuopiossa, enkä käynyt ( jos olen ihan rehellinen niin en ehtinyt) lankakaupassa. Oli siinä työtä ja tekemistä kerrakseen kun välillä ravasin kellarissa pakastimen kimpussa.. Kävin pankissa, ostin housut ja torilta lihapiirakan, (kuka voi vastustaa Hanna Partasen lihapiirakoita nam!)
Nyt pitää lyhentää omat ja miehen housut, ommella vähän muutakin, pakata laukkuun reissuvaatetta ja kakkuvuoka (mökillä ei ole moista kapistusta) ja siistiä ympäristöä sekä sopia naapurin kanssa kukkien kastelusta.
Ensin on sukulaisparin 50+50-vuotisjuhlat huomenna ja sitten kohti Lontoota, josta palaamme torstaina aamuyöllä, sitten mökille ja siellä sukuneuvoston kokous perjantaina. 20.7. tulee nuohooja ja joskus loppukuusta metsänhoitoyhdistyksen metsäneuvoja. Sopivassa välissä pakastetaan mansikoita ja johan minä näin sinistyviä mustikoitakin.

Vaikka tuo äiti ei ole tuon vaivaisempi olekaan, olen alkanut ymmärtää omaishoitajan työn raskautta. Kun vuosia huolehii toisesta ihmisestä jatkuvasti on lomapäivänsä ja lepotaukonsa ansainnut. Omaishoitaja on usein itsekin jo ikääntynyt ja hoidettava tarvitsee monenlaista huolenpitoa.

*) tutkain= langanpätkä, joka kangaspuilla kutoessa jää loimen lopusta tähteeksi. Usein n. 60 - 80 cm.

Heinäkuun helteet

Ensimmäinen lomapäivä takanapäin.
Tulin mökkireissulta kotiin ja hammaslääkäriin. Lohenneeseen takahampaaseen aloitettiin juurihoito. Olin tunnin selälläni hammaslääkärin tuolissa, koska puudutus oli huolella tehty ei olo muuten paha, mitä nyt suun kuivuminen vaivasi. Sitten puudutuksen poistuttua tarvittiin särkylääkettä aivan kuten lääkärini ennusti.
Minä en ota ihan helpolla mitään ylimääräisiä lääkkeitä, mutta lääkäri selitti miksi nyt pitää ottaa. Onneksi on vain särkylääke, ei antibiootti.
Hain työpaikalta työvaatteita pesuun ja ilmoitin olevani valmis töihin: säännöllinen työaika (lomalla ei tunneta 8 tunnin työaikaa) toimenkuvassa selvästi rajatut tehtävät (lomalla oltava kokki, kirvesmies ja 100 muuta virkaa lisäksi) ja esimiehen tuki (mieheni ei ole esimiesainesta ja anoppi jahkaa asioita ees-ja-taas, minun pitäisi päättää...) kyllä töissä on helpompaa ja taitaisi olla lämpimämpääkin.
Eilen kunnostettiin valurautapata ja laitettiin ruokaa avotulella ulkona: minulla oli pitkähihainen pusero, collegetakki ja vuorillinen kesätakki ja silti piti etsiä tuulensuojaa. Tuuli oli niin voimakas etten uskaltanut jättää avotulta hetkeksikään silmistäni, mutta kaikki sujui hyvin ja sammutimme tulen huolella.
Neule cottonviscosesta edistyy ja ei edisty. Kokeilin yhtä pitsimallia, ei hyvä, purin, kokeilen nyt toista, mutta puran senkin ja kokeilen samaa mallia, mutta muutan yhden kohdan. Valmistuu joskus- vaikka nyt olisi taas ollut tarpeen onhan tulossa jonkinlainen kesäpipo.

Viikonlopulta ei ole kuvia, mutta piristetäänpä tätä mummoni lempikukilla: hänen ovat alunperin istuttamat. Myyrät kuljettivat näitä pitkin pihaa 70-luvun lopulla. Lopulta kaivoimme äidin kanssa mukuloita tikkerperipensaasta, metsärauniolta ja syreenipuskasta muun muassa ja laitoimme penkkiin takaisin. Viime talvena myyrät söivät osan, mutta vielä oli jäänyt kukkimaankin. Keisarinkruunu, vanha (70-v)maatiaislajike.

P.S. nyt lähden lomailemaan netittömään maailmaan (miehellä on mokkula, mutta konetta käytetään vain hänen opiskelujuttuihin - akut eivät riitä minun blogiseikkailuihin) joten toivottelen kaikille leppoisaa heinäkuuta, ei palelluta eikä saada auringonpistostakaan, mutta ladataan akkuja pimeää ja kylmää talvea varten. Ollaan ulkona ja tankataan d-vitamiinivarastot täyteen.

Runon ja laulun viikonloppu

Viikonloppu lapsuusmaisemissa vierähti paitsi äitiä passatessa, myös kulttuuritapahtumissa. Aivan kaikkiin tapahtumiin en ehtinyt, mutta johonkin kyllä. Yön kukkujaiset pidin omassa rannassa, saunan kuistilla. Saunareissulle ei kamera lähtenyt mukaan, joten ei ole vesikuvaa.
Pihassa kukki runsain mitoin, tässä muutama makupala.

Juhannusruusu


Suviruusu on levinnyt pitkin metsää. Isäni istutti tämän ruusun metsän reunaan, koska tiedossa oli kuinka kova tämä on leviämään. Lähellä ei ole muita istutettuja kukkia. Meidän pihassa ei ole sen kummempaa suunnitelmaa, kuin veljeni vaatimus, että ruohonleikkuun on sujuttava helposti.


Kesän kauneimpia on kuitenkin tämä valkolehdokki, jonka löysin ihan pihapiirin läheltä. Tästä orkideasta minäkin pidän.


Tällä reissulla otin myös hoitaakseni äitini äidinisän haudan, kysessä on ainaishauta, käyttöoikeutta aina vuoteen 9999 saakka ja siihen voi haudata vain jo haudatun iso-isoisän suoraan alenevassa polvessa olevan jälkeläisen, ei puolisoa. Ilmoitin itseni yhteyshenkilöksi ja olen ilmoittanut myös käyttäväni tuota oikeutta aikanaan. Hyvä se on tietää missä luut lepäävät.

Maananaina kannatti käydä postilaatikolla, siellä oli "the kirja". Oikea sukantekijöiden bestseller.
Olen lukenut toisten vaikeuksista saada kirja, on tilattu läheltä ja kaukaa, minä tilasin kirjani ihan kotimaasta ja maksoin siitä alle 20 euroa.

Maanantai menikin kuvia katsellessa, ja pitihän sitä selata hieman tänä aamunakin ennen töihin lähtöä. Ongelmana on vain mistä ihanasta mallista aloittaisin.
Aivan kiireisenä työnä olisi kuitenkin tehtävä kissalelu Hulina-kissalle ja sukkia uusille sukulaisille ( pikkuserkkuni kaksosille).

Viimeinen viikko töissä menossa ennen lomaa. Kyllä tämän vielä jaksaa.

ps. mitä lahjaksi valmistuvalle maisterille ( miehen kummityttö) - koruista ei piittaa- vinkkejä otetaan vastaan isolla kiitoksella.

Ajatuskudelmia

Taaskaan ei neulomiset suju, sormet ovat kuin tönkkösuolatut muikut. Tunsin yölläkin kivun unen läpi, en kuitenkaan herännyt, vaan katselin unta, jota olen sitten miettinyt pitkin päivää. Olisihan elämä voinut kuljettaa noinkin.
Aamulla kaipasin tuolla lyhyellä työmatkallani käteen kynsikkäitä - ei ollut edes trikoosormikkaita taskussa.
Ennen nukkumaanmenoa on annettava sormille vielä kylmähoitoa, koetan pärjätä mahdollisimman pitkälle ilman särkylääkkeitä.
Kudinasioita olen kuitenkin ajatellut: taidanpa jättää tulevana syksynä SNY-kierroksen väliin, ilahdutan itseäni sitten Tampereen messuilla lankaostoksilla ym.
Sukkia ja patalappuja voin tehdä haasteisiin ja voihan sitä osallistua johonkin kertavaihtoonkin, jos sellainen kohdalle osuu.
Nyt kuitenkin ompeluhommiin. Pitää tehdä äidille kankaanpalasta kesäpontso. Hän loukkasi kätensä juhannusaattona (muruma oikeassa olkavarressa), eikä nyt saa päälleen paljon mitään: napitettavia puseroita on vain yksi käypäinen. Eikä minullakaan ole kuin yksi, jonka vien lainaan. Lähikaupasta löysin 5 eurolla ehkä sopivan ja arkioloihin surautan kevyestä viskoosista pontson.
Huomenna menen sinne tukanpesuun ja hoidan muitakin juttuja. Puhun myös ympäri ottamaan kotipalvelua avuksi, kun nyt apuna olevat sukulaiset lähtevät pois.

Juhannus oli ja meni

Mökkijuhannus on unelmien juhannus, mukavaa yhdessäoloa ilman kiirettä ja työpaineita. Mitä nyt piti laittaa ruokaa, lämmittää ja siivota tupa asuttavaksi, siistiä pihaa ja rantapolkua.

Isäntä hommissaan.


Mustikka tarvitsee nyt sopivassa suhteessa vettä ja lämmintä.


Kansallinen juhannusruoka kypsyy.


Syreeni kukkii, juhannusruusu ei vielä.


Oli sadetta ja paistetta, tyyntä ja tuulta. Pelattiin korttia ja seurusteltiin. Nukuttiin paljon ja herättiin virkeinä. Katsottiin ikkunasta sinistä taivasta ja pitkiä puita. Laskettiin koskelonpoikaset. Puhuttiin metsänhoidosta ja gradunteosta. Kannettiin puita ja vettä. Syötiin ja saunottiin. Luotiin neuleeseen silmukat.

Postipäivä parhain

Eilen oli postipäivä "parraasta piästä". Hain aamupäivällä postista Tapion kaupan paketin. Samalla reissulla käytiin myös apteekissa ja kirjastossa. Piti laskea montako vetokoukkuautoa oli parkkipaikalla, tutkia autojen merkkejä ja malleja ja muistaa kuinka itsekin tuli käveltyä pitkin reunakiveystä aikoinaan. Tuokio reippaassa poikaporukassa oli yksi parhaista hetkistä työssäni. Tapion paketissa tuli muutama kerä Santorinia (oli halvennuksessa) siis vähän enemmän kuin tarvitsen. Neljä kerää upeaa tummaa lilaa Muscatia (näyttää kuvassa liian vaalealta) lähinnä tutustumistarkoituksessa ja kaksi kerää tummansinistä Cottonviscosea kesäpipoon (jos sitten tarkenisi paremmin). Pipo on pakko tehdä, kävin eilen illalla kampaajalla ja palattiin takaisin lyhyeen malliin, eihän tämä tukka kovin pitkä ollut vielä, mutta muistutti kiireisen työpäivän iltapuoliskolla harakanpesää, sellaista harmaata. Nyt on mukava olla. Kiitos Jaana!



Kotona odotti postilaatikossa pehmeä kirjekuori, pankin kirje ja päivän lehti.
Kuoressa oli kaunis Marimekon pussukka, Lapuan kankureiden pellavapyyhe ja suosikkilakuani. Palkinto Eilan blogiarvonnasta. Pussukka etsii vielä käyttötarkoitustaan, ihana pyyhe pääsee lasien kuivaamiseen. Minä arvostan erityisesti pellavatuotteita kodin tekstiileissä. Kiitos Eila!!!


Eikä se pankin kirjekään hullumpaa sisältänyt. Ihan kiva juttu sielläkin. Eilisen kaltaisia postipäiviä voisi oikeastaan olla useampiakin.

Nyt on alettava valmistautua juhannuksen viettoon: hankittava junalippu sunnuntaiksi ja pakattava kassi. Kameran paristot pitää ladata. Lähden huomenna suoraan töistä kohti mökkiä. No, hellehepeneet jääkööt suosiolla pois matkasta, otan farkut ja pitkähihaista mukaan, mökillä on työ- ja arkivaatteita pieni varasto, eiköhän tuolla pärjää. Reissuneuleeksi kesäpipo.

Ihanaa mittumaaria kaikille, älkää paleltuko kokolla!