Kaukana on käyty ja kotiin on tultu

Marraskuun alussa pohdimme mieheni kanssa talviloman viettoa, päätimme lähteä vähän kauemmas ja toteuttaa miehen pitkaikaisen unelman. 

Varasimme maaliskuun toiselle viikolle viiden päivän loman Singaporesta. Erityisenä houkuttimena oli suorat lennot Helsingistä. Toki edullisempaa olisi ollut lentäminen esim. Frankfurtin kautta, mutta matka-aika olisi kasvanut ennestään. Nytkin istuimme puoli vuorokautta suuntaansa koneessa.

Singapore on kaupunkivaltio,asukkaita vähän enemmän kuin täällä Suomessa, mutta valtion pinta-ala on vain murto-osa maastamme. Hotellimme oli elokuussa avattu Carlton city hotel kiinalaiskaupunginosassa.
Kuvassa näköala huoneemme ikkunasta, olimme 18. kerroksessa. Hotelli oli hyvin länsimainen, tasokas, mutta sisustukseltaan jonkin verran karu. Palvelu oli hyvää ja aamiainen aivan ihanaa runsaine hedelmä- ja lämminruokatarjoiluineen.

Kaupungissa on useampiakin kiertoajelufirmoja, me matkasimme yhdellä. Reitit taitavat olla suurinpiirtein samoja. Kuvassa taustalla Marine Bay Sands hotelli, jonka kolmen rakennuksen yhdistää katolla laivanmuotoinen 56 kerros, missä on näköalatasanne, ravintola ja mm. uima-allas. Kävimme katsomassa näköalaa illalla, minua huimasi jonkin aikaa noin korkealla.

 Loppuviikosta iltapäivisin kaupungin ylle alkoi kertyä savusumua, joka haittasi näkyvyyttä. Paikalliset asukkaat toivoivat sadetta, joka puhdistaa ilmaa.

 Vietimme yhden päivän kasvitieteellisessä puutarhassa, minusta ei tullut orkideojen ystävää vieläkään, mutta nämä pikkuiset kilpparit olivat aivan ihastuttavia.

 

Halusimme syödä aasialaista ruokaa ja se onnistui usemmiten. Pari kertaa piti turvautua länsimaiseen  pitsaan tai purilaiseen kun nälkä oli niin valtava. Viimeisenä iltana ruokapaikaksi valikoitui hotellimme lähellä ollut korealainen pikkuravintola. Ulkoiset puitteet olivat vaatimattomat, muutama pöytä ulkona ja muutama sisällä. 

Minun annokseni oli häränlihaa, joka tarjoiltiin pienestä rautapadasta ja sen alla oli hetken aikaa tuli pitämässä ruokaa lämpimänä. Lisäkkeenä oli riisiä, mungpavun ituja, säilöttyä paprikaa ja neulamuikkuja paljon pienempiä maustekaloja. Ateria oli uskomattoman herkullinen. 

Sää oli koko matkan ajan sateeton, lämmintä iltapäivisin n. 33 astetta. Singaporen alhaisin lämpötilahan on koskaan ollut +19 astetta.

Tässä viimeinen kuva Changin lentokentän 1. terminaalista, missä oli useita tällaisia kukkaistutuksia. Kenttä on yksi maailman vilkkaimmista ja terminaaliakin kolme ja vielä halpalentojen terminaali. 

Minä otin n. 200 kuvaa, mutta usemmissa on mieheni enkä halua esitellä häntä täällä, niin miehettömät kuvat on miltei tässä. Mies otti n. 600 kuvaa. 

Paluu räntäsateiseen Helsinkiin oli "kotoisaa". 

Voin suositella Singaporea reippaille aikuisille, kävellen ja metrolla pääsee hyvin tutustumaan tähän aasialaisen kultturin sekamelskaan. Pitemmällä lomalla voisi myös käydä esim. Malesiassa, Indonesiassa tai Hong Kongissa. 

Singapore on kallis ostoskaupunki, kaupoista löytyy kyllä kaikkea timanttikoristeisista rolexeista (n.200 000€) 4 t-paitaa/6€. 

Ravintolaruoka oli hieman edullisempaa kuin meillä. 

Lomalla Irlannissa

 

 Lomailimme viime viikon tiistaista lauantaihin Irlannissa. Pääasiassa olimme pääkaupungissa Dublinissa, mutta teimme myös maaseuturetken. Paikalliset asukkaat kertoivat kauniin ja aurinkoisen sään olevan harvinaisuus, näin pitkää sateetonta aikaa ei ole ollut neljäänkymmeneen vuoteen. Lämmintä oli päivittäin n. 25 astetta.

 

Kaupunkia halkovan Liffey-joen vesi oli paljon tavallista alhaammalla, ja haisi maatuville vesikasveille, mikä haju ei ole sieltä ihanimmasta päästä. Joen yli kulkee lukuisia siltoja, muistaakseni seitsemäntoista. Me kävelimme viiden sillan yli.

Molly Malone, kalakauppias Dublinin kadulla ( taisipa iltaisin toimia ilotyttönäkin, ainakin on vieläkin miesten mieleen... oliko Mollya oikeasti olemassa, on hieman hämärä juttu. Kuitenkin hänellä on patsas kokolailla kaupungin paraatipaikalla.

Kaupunki on täynnä kauniita yksityiskohtia, tässä katulamppu, missä on Irlannin tunnus: apilanlehti. Dublinissa on säilynyt paljon vanhaa arkkitehtuuria.

Jos Molly on kenties mielikuvitushenkilö, on tämä mies elänyt ihan oikeasti. James Joyce patsastelee kaupungin pääkadun liepeillä.

Vietimme koko torstain retkeillen Connemarassa, läksimme 6:15 hotelliltamme ja palasimme klo 21:00. Connemara on Irlannin läntisintä aluetta: suota ja jylhiä vuoria. Autonkuljettaja-oppamme David oli loistava jutunkertoja, huumoriveikko, joka puhui erittäin selvää englantia kuin olisi lausunut runoa. Hänelle oli Connemaran luonnon suojelu sydämen asia, joka tuli selväksi monta kertaa matkamme aikana.

Hiljaisen miehen sillan kupeessa lepäili komea pässi. Välissämme oli kuitenkin oja, ohdakkeita, risukkoa ja aita. Eikä tämä kaveri välittänyt poseeraamisesta. Matkalla näin tuhansia lampaita, satoja lehmiä ja muutaman kauniin Connemaran ponin ja sitä vihreää ruohoa.

Tapamme mukaan pyrimme ruokailemaan joka kerta eri paikasssa, ruoka oli joko hyvää tai erinomaista. Viimeisenä iltana istuimme kelttiläisravintolassa, missä tilasin matkan huipennukseksi tämän vadelmaherkun.

En ole vielä maininnut sanaakaan maan kansallisjuomasta oluesta. Se ei yksinkertaisesti maistu minulle eikä miehellenikään. Kävimme olutpanimon sijaan tutustumiskäynnillä Jamesonin viskitislaamossa. Siellä järjestetään opastettuja kierroksia viskin valmistukseen ja lopuksi oli leikkimielinen viskin tunnistustesti, johon mieheni osallistui ja sai Erinomaisen viskin tuntijan diblomin. Kävimme vielä toisenkin kerran k.o. paikan matkamuistomyymälässä ja ruokailimme samalla sangen tyhjässä ravintolassa. Jälkiruoan tilalle tilasimme lasilliset Jamesonia, jota nautin tässä. Olen aika huono näissä juoma-asioissa, kotioloissa en nauti alkoholia juuri lainkaan. Jos joskus hyvässä seurassa jotakin otan niin se on tavallisesti valkoviiniä. Irlantilainen viski poikkeaa skottiviskistä siinä että se ei ole turvesavustettua ja niin ollen maku on raikkaampi ja pehmeämpi, jopa minun makuuni sopivaa.

Berliini

Etsin elokuussa matkaa matkaa Tampereen messuille. Samalla matkanjärjestäjällä oli myynnissä myös matka Berliinin joulumessuille. Koska Tampere on koluttu niin monta kertaa niin päätin lähteä vähän isompaan kaupunkiin.
Berliini ei ole ollut unelmieni matkakohteiden listalla lähinnä karmean menneisyytensä takia, mutta bussikuljetus kotikylältä, edullinen hinta ja sopiva ajankohta saivat minut lähtemään.

Lauantai-iltapäivällä tutustuimme hämärtyvään kaupunkiin kiertajelulla.

Tämän parempaa kuvaa en saanut kaupungin tunnuksesta, Brandenburgin portista

 sillä istuin "väärällä" puolella bussissa.

 Pakollinen muurikuva.

 

"Onneksi tuolla ei tarvitse lähteä kotiin" - lausui joku matkakumppani. 

 Charlotteburgin linnan edessä oleva joulutori tuli kierrettyä kahteen kertaan. Juuri mitään käsityöjuttuja ei torilla ollut, glu¨hweinia ja makkaraa sitäkin enemmän. No, maistoin ensimmäisen kerran elämässäni kastanjia.
Syksyn ensimmäinen flunssa verotti voimia niin että shoppailu jäi hotellin kulman takana olevan marketin nenäliinoihin ja kahviin ( oli parempaa kuin hotellissa).

Tämä soittava enkeli oli suosittu kuvauspaikka.
Flunssa vie vieläkin voimia, en jaksa laittaa linkkejä. 
Joulukorttien kirjoituskin tuntui urakkatyöltä, vaikka kyseessä oli valmiit kortit, ei niin kuin useana aiempana vuonna, jolloin olen itse tehnyt kaikki.

Loma loppuu, loppuuko elämäkin

Kyllä tämä tästä

Loman viimeiset päivät vietimme helteisessä ja sateisessa Riikassa. Matka oli sopiva pieni irtiotto arjesta ja yhteistä aikaa meille erillään asuville. Nupukivikatujen kävely oli kova rasitus metsäpolkujen jälkeen, mutta kolmantena päivänä jalkani alkoivat tottua. En laita enempää kuvia, koska kaikissa muissa poseraa huolestuneen*) näköisenä mieheni.
Kävimme myös Jurmalassa, mistä nappasin yllä olevan kuvan. Sateen uhka vähensi hieman rantaelämää, mutta kyllä töitä piti tehdä että sain aution rannan kuvaan.
Ostoksia teimme niukasti, sormustinkokoelmani tosin karttui yhdellä ja vähän suklaata. Lankakauppoja en etsinyt ja muuten ei eteen tullut.
Työt lähtivät käyntiin turbovaihteella, ei mitään pehmeää laskua vaan suora syöksy tuleen.
Kroppa on laittanut hanttiin kovemman mukaan, olen jopa pohtinut lääkäriin menoa, kun särkylääkkeet menee maksimiannostuksella, tabletin väliin jättäminen tuntuu heti "luissa ja ytimissä". Käsityöt ovat rajoittuneet lankakorin väistelyyn ja tänään tulleen IK:n selailuun.
Kyllä tämä tästä.
*)= huolestuneena minun kuvaustaidoistani, itse taitava ja vaativa kuvaaja.

Visby

Lisäsin muutaman kuvan...
Muutama sana täältä ruusujen kaupungista - ilman kuvia. Ne lisään kunhan kotiudun.
Matka on sujunut hyvin ja sää on ollut kaunis, ei turhan helteinen. Tänään sadekuurojen aikaan olin joko kaupassa tai museossa.
Jatkuu sitten kotona...

Visbyn vanhan kaupungin tyypillinen katunäkymä. Kapea kuja, matala talo ja ruusuja.


Kirkkojen ja luostareiden raunioita tässä vanhassa hansakaupungissa on useita.


Kuvan vasemmassa laidassa on pieni käsityöliike, jossa vierailin joka päivä. Valmiiden töiden lisäksi myynnissä on lankoja, jopa vähän gotlannin oman lammasrodun lankaa. Pitkäkuituinen lanka on hyvin ohutta, muistuttaa mohairia.

Lontoo 12.-15.7.

Tulin pistäytymään kotona ja toin kassillisen likapyykkiä.
Muutama kuva reissusta.
Kivaa oli.

Montako sateenvarjoa?


Näitä oli ympäri kaupunkia.


Big Ben ja pisarat.
Minä olin katon alla.
En kastunut.

neulottukin on ... piti myös purkaa...

Loma jatkuu mökillä...