Hitaasti

,

 Ostin viime kesänä Edinburghin reissulla kuningattaren laivalta pienen ristipistopakkauksen. Ompelin kesällä reunaraidan, sitten työ hautautui muutamaksi kuukaudeksi, mutta hyppäsi jokin aika sitten esiin ja halusi tulla tehdyksi. Minulla oli kyllä työn alla kaksikin työtä eli huoneentaulu ja pieni neule, mutta kumpikin sai jäädä odottamaan tämän vaatiessa huomiota ja aikaani. Olen yrittänyt pitää tämän viikonloppukäsityönä, eli perjantai-illasta maanantaiaamuun. Viikolla teen jotakin muuta.

Tässä tilanne perjantai-iltana.

Ja tässä sitten tilanne tänään. 
Ompelin muutaman piston tänä aamuna klo 4.38 kun Nukku-Matti tai Uni-Jukka hylkäsi minut. Uni tuli toki takaisin, joten painuin petiin, enkä jäänyt pistelemään tätä. 
Tässä on kymmenen väriä ja yhdelle riville tulee vain muutama pisto yhdellä värillä. Vain kerran on kahdeksan pistoa vieretyksin samalla värillä. Samalla kun pistelen en voi katsoa telkkaria enkä juuri kuunnellakkaan mitään etten sekoaisi. Minä nimittäin teen tätä ilman silmälaseja, näen sillä lailla paremmin ihan lähelle, mutta jo metrin päähän katsoessa tarvitsen lasit.
Ehkäpä jonakin päivänä voin esitellä uuden kirjanmerkkini valmiina. 
Muuten tällä kertaa nurjaa puolta ei sitten esitellä.

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille, minulla on vielä kolme viikkoa töitä ennen kuin loma koittaa.

Tästä se alkaa

Nimittäin neulevuosi 2013. 

Ravelryn Kaheleissa ja muissakin ryhmissä neulotaan lohtupeittoja niitä tarvitseville. Tällä kertaa peittoa tehdään monenlaisten omien ja läheisten sairauksien ja vaikeuksien keskellä kamppailevalle ystävälle. Tähän peittoon halusin minäkin tehdä palan, enemmänkin olisi voinut tehdä, mutta olen itsestäni ylpeä että sain aikaiseksi tämän.
Lanka on novitan woolia, puikot oli kolmoset ja mallineule on rajakarjalainen.

Muutaman piston olen tehnyt myös ikuisuusprojektina olevaa huoneentauluakin.

Mikä ihmeen

 Näillä varusteilla on menty viime päivät.

Olen kuluneella viikolla käynyt terveys arvauskeskuksessa useammin kuin koko vuonna. Hakenut sairauslomaa päivän tai kaksi kerrallaan, saanut tehokkaampaa astmalääkettä, toisen reseptin kun eka lääke ei taidakaan auttaa, vähän toisenlaiset hoito-ohjeet, lähetteitä labraan ja röntgeniin ja perään puhelinsoittoja ettei voidakaan ottaa kun... ja voi voi..

 Eilen illalla oli maailmanloppua enteilevä verenpunainen auringonlasku, mutta minulla ei ollut kameraa mukana ulkona ja kännykän kuvat eivät ole tarkkoja. Tänään, kun päivä menee taas kohti kevättä ja kesää oli kamera valmiina, mutta punainen vähempänä. 

Jouluruuat on taaskin tekemättä, ei lahjoja, ei siivousta, yhtään koristetta ei ole esillä.

Kaikesta huolimatta Hyvää Joulua kaikille.

Berliini

Etsin elokuussa matkaa matkaa Tampereen messuille. Samalla matkanjärjestäjällä oli myynnissä myös matka Berliinin joulumessuille. Koska Tampere on koluttu niin monta kertaa niin päätin lähteä vähän isompaan kaupunkiin.
Berliini ei ole ollut unelmieni matkakohteiden listalla lähinnä karmean menneisyytensä takia, mutta bussikuljetus kotikylältä, edullinen hinta ja sopiva ajankohta saivat minut lähtemään.

Lauantai-iltapäivällä tutustuimme hämärtyvään kaupunkiin kiertajelulla.

Tämän parempaa kuvaa en saanut kaupungin tunnuksesta, Brandenburgin portista

 sillä istuin "väärällä" puolella bussissa.

 Pakollinen muurikuva.

 

"Onneksi tuolla ei tarvitse lähteä kotiin" - lausui joku matkakumppani. 

 Charlotteburgin linnan edessä oleva joulutori tuli kierrettyä kahteen kertaan. Juuri mitään käsityöjuttuja ei torilla ollut, glu¨hweinia ja makkaraa sitäkin enemmän. No, maistoin ensimmäisen kerran elämässäni kastanjia.
Syksyn ensimmäinen flunssa verotti voimia niin että shoppailu jäi hotellin kulman takana olevan marketin nenäliinoihin ja kahviin ( oli parempaa kuin hotellissa).

Tämä soittava enkeli oli suosittu kuvauspaikka.
Flunssa vie vieläkin voimia, en jaksa laittaa linkkejä. 
Joulukorttien kirjoituskin tuntui urakkatyöltä, vaikka kyseessä oli valmiit kortit, ei niin kuin useana aiempana vuonna, jolloin olen itse tehnyt kaikki.

Vähän

Vähän on valoa, joten kuvasin keskeneräisenä, sillä kun valmistuu iltapuolella on vain pimeyttä.

Ovat menossa työkaverin tulevalle tyttärelle.

Samanlaiset pitää tehdä myös isännän kummipojan perheeseen tulevalle esikoiselle.

Malli on omaa suunnittelua, tähän tapaan olen tossuja tehnyt parikymmentä vuotta.
Varren mallineuletta vaihtelen tässä lähtökohtana 2o1n ja kaksyhteen -langankierto vuoroin oikealle ja vasemmalle.

Raskasta

Mieheni ystävä T. menehtyi 52-vuotissyntymäpäivänään 3.9. kotonaan ilmeisesti hyvin pian palattuaan Lontoosta ja Pariisista, missä lomaili mieheni ja kahden muun kaverinsa kanssa. 

Äitini sai laaja-alaisen sydäninfarktin elokuun puolivälissä. Hän toipuu pallojaajennuksesta, mutta toinen vastaava on vielä tulossa.

Vanhus työssä eli hyvin ompelee 100 vuotias

 

Isäntä valitteli mökillä lauantaiaamuna liian pitkiä farkun lahkeita, lupasin lyhentää ja niinpä sain hyvän syyn kokeilla isännän mummon vanhaa Singeriä. Monta kertaa olen tuota konetta katsonut ja ajatellut tehdä koeompelun. Kun mitään ommeltavaa ei kuitenkaan ole aiemmin ollut on asia aina jäänyt, anoppi muisteli koneen joskus tehneen hyppytikkiä.

Ensi polkaisulla kone vaikutti olevan hyvin rasvattu, mistä kiitos jo vuosia sitten edesmennelle appiukolle, joka kovana konemiehenä piti myös ompelukoneen kunnon rasvassa, joten langan laittoon vaan.

                                       

 Pistolevyn aukaisu paljasti nykypuolista ja sukkuloista poikkeavan rakenteen. Pienestä ja ohuesta puolasta ei valitettavasti ole kuvaa, ja tämäkin kuva on laittamattoman huono, koska salama peilaa pistolevystä, joten kuten kuitenkin näkyy luotimainen sukkula.

 

Tässä sitten itse puolauslaite. Puola tulee tuohon pyöreän kiiltävän ruuvin alapuolelle poikittain. langanohjain toimi loistavasti ja puolasta tuli hyvin tasainen. 

farkkujen lyhentäminen olikin helppoa tämän jälkeen.

Pohdimme koneen ikää ja tulimme päätelmissämme noin sataan vuoteen. Oman mummoni Singer oli hankittu kaksikymmentäluvulla ja siinä oli jo nykyisen mallinen puola ja sukkula, joten tämä on vanhempaa mallia. Äitini kertoi isotädillään olleen Sideroff-merkkisen ompelukoneen ja siinä tämän mallinen sukkularakenne, se kone oli hankittu reilusti ennen vuotta 1918. 

isännän täti on neljäkymmenluvulla ommellut tällä koneella paljonkin vaatteita myös oman perheen ulkopuolisille ihmisille.

 

Nyt sitten pieni seikkailu Singerin sivustoilla paljasti tätä mallia( 27) tehdyn vuosina 1885 - 1912 joten ensi kerralla mökillä juhlitaan satavuotiasta erittäin hyvin toimivaa ompelukonetta.