Vanhus työssä eli hyvin ompelee 100 vuotias

 

Isäntä valitteli mökillä lauantaiaamuna liian pitkiä farkun lahkeita, lupasin lyhentää ja niinpä sain hyvän syyn kokeilla isännän mummon vanhaa Singeriä. Monta kertaa olen tuota konetta katsonut ja ajatellut tehdä koeompelun. Kun mitään ommeltavaa ei kuitenkaan ole aiemmin ollut on asia aina jäänyt, anoppi muisteli koneen joskus tehneen hyppytikkiä.

Ensi polkaisulla kone vaikutti olevan hyvin rasvattu, mistä kiitos jo vuosia sitten edesmennelle appiukolle, joka kovana konemiehenä piti myös ompelukoneen kunnon rasvassa, joten langan laittoon vaan.

                                       

 Pistolevyn aukaisu paljasti nykypuolista ja sukkuloista poikkeavan rakenteen. Pienestä ja ohuesta puolasta ei valitettavasti ole kuvaa, ja tämäkin kuva on laittamattoman huono, koska salama peilaa pistolevystä, joten kuten kuitenkin näkyy luotimainen sukkula.

 

Tässä sitten itse puolauslaite. Puola tulee tuohon pyöreän kiiltävän ruuvin alapuolelle poikittain. langanohjain toimi loistavasti ja puolasta tuli hyvin tasainen. 

farkkujen lyhentäminen olikin helppoa tämän jälkeen.

Pohdimme koneen ikää ja tulimme päätelmissämme noin sataan vuoteen. Oman mummoni Singer oli hankittu kaksikymmentäluvulla ja siinä oli jo nykyisen mallinen puola ja sukkula, joten tämä on vanhempaa mallia. Äitini kertoi isotädillään olleen Sideroff-merkkisen ompelukoneen ja siinä tämän mallinen sukkularakenne, se kone oli hankittu reilusti ennen vuotta 1918. 

isännän täti on neljäkymmenluvulla ommellut tällä koneella paljonkin vaatteita myös oman perheen ulkopuolisille ihmisille.

 

Nyt sitten pieni seikkailu Singerin sivustoilla paljasti tätä mallia( 27) tehdyn vuosina 1885 - 1912 joten ensi kerralla mökillä juhlitaan satavuotiasta erittäin hyvin toimivaa ompelukonetta.

Hikistä elitismiä

Tulin käymään pyykinpesussa kotona ja vaihdan kassin isompaan matkalaukkuun.
Tähän saakka lomani on mennyt melko perinteisesti: on syöty rantakalaa, paistettuja muikkuja ja tietysti mansikoita. Uitu, seurusteltu tuttujen ja tuntemattomienkin kanssa. Aivan perille saakka en tänne ehtinyt, mutta olin kuitenkin oppaana tanskattarelle, sainkin sopivasti verestää ruotsin taitojani, joita tarvitaan pian.

Käsitöitä puikoilla ja koukuilla en ole tehnyt, yhden haastellisen ompelutyön (patjan lyhennys)ja helppoja hommia eli housunlahkeita olen ommellut.


Tätä työvälinettä heiluttelin parina päivänä tuhoten mökkitien pajukoita. Siistiä tuli.
Tänä iltana piti aloittaa uutta työtä tai sitten oli aikomus jatkaa yhtä vanhaa, mutta eksyin naapuriin iltakahville ja soittamaan suutani.

otsikosta sen verran, että erään lehtijutun mukaan eliittiä ovat heinäkuun helteillä lomailevat, pätkätyöläiset kun raatavat, hiki on tullut joutenolossakin saati sitten pajukon leikkuussa.

Nyt jyrähtelee ukkonen.

Ihana Elize

Jokohan uskaltaisin ilmoittaa koko kuukauden vaivanneen flunssan olevan takanapäin.
Eilen oli tosin vähän kuumetta ja vetämätön olo on ollut tänäänkin, ääni on edelleen ruosteisen saranan narinaa ja silloin tällöin saan niistää "aivot" pellolle.
Ensi viikko on vuosilomaa, joten tälle kuulle ei tule monta työpäivää: maanantai ja tiistai, jolloin piti lähteä kesken päivän pois töistä. Kuukauden lopussa on pari työpäivää.
Olo on ollut sen verran vetämätön että vaikka käden ulottuvilla on ollut useammatkin puikot ja langat niin mitään en ole saanut tehtyä. Vähän paperikasoja tuuletellessani löysin kuitenkin yhden joskus aikoja sitten tulostamani pitsihuivin ohjeen jota tekisi mieli kokeilla - osaisko sitä vielä neuloa ruotsiksi, - 70-luvulla osasin.

Pitkästä aikaa innostuin ompelemaan. Tosin vain ihan suoria saumoja. Kassissa oli verhokankaat, jotka huutelivat niin että yöunet menivät. Kaivoin sitten kankaat esille, kello oli 3.05, en voinut silloin ihan ruveta ompelemaan, mutta tein työjärjestyksen ja olen tänään pikkuhiljaa surruutellut saumoja. Keittiön verhot ovat valmiit, mitä nyt pitäisi silittää ja olohuoneen verhoista puuttuu alakäänne ja poimutusnauha.

Löysin viime viikolla kaapista hameenaloituksen, joka haluaa valmistua. Siitä puuttuu helmakäänne ja vyötärö. Kangas on kenties Turon palalaatikosta, siis vuosilta 1985-86, kun siellä ompelin taskuja. Hameenaloitus on toki paljon myöhäisemmältä ajalta, ehkä parin vuoden takaa.

Otsikon ihana Elize on ompelukoneeni. Hankin sen 1984, kun ompelin tilaustyönä käsinkudotusta villakankaasta takkeja erääseen liikkeeseen. Tämä on ihan peruskone - ei kirjo eikä koristele, eikä ylipäätään tee mitään omin päin, mutta rouskuttaa farkun taitteet ja muut paksut kohdat yhtä hyvin kuin ohuetkin kohdat. Tosin epäilin tänäänkin, että saatetaan tarvita vippaskonsteja ohuen verhokankaan ompeluun, mutta mitä vielä, kone teki hyvää saumaa. Huomenna, kun ompelut on ommeltu, putsaan pölyt pois ja annan koneelle muutaman tipan öljyä ja jatkan ompeluhommia reilun viikon kuluttua.
Nyt pyykit kuivaan ja silittämään keittiön verhot.
lisäys: koneeni on valmistettu Mitsubishin (mitenkähän sekin oikein kirjoitetaan) tehtaalla Japanissa ja en ole törmännyt missään toiseen samanmerkkiseen.