Vanhus työssä eli hyvin ompelee 100 vuotias

 

Isäntä valitteli mökillä lauantaiaamuna liian pitkiä farkun lahkeita, lupasin lyhentää ja niinpä sain hyvän syyn kokeilla isännän mummon vanhaa Singeriä. Monta kertaa olen tuota konetta katsonut ja ajatellut tehdä koeompelun. Kun mitään ommeltavaa ei kuitenkaan ole aiemmin ollut on asia aina jäänyt, anoppi muisteli koneen joskus tehneen hyppytikkiä.

Ensi polkaisulla kone vaikutti olevan hyvin rasvattu, mistä kiitos jo vuosia sitten edesmennelle appiukolle, joka kovana konemiehenä piti myös ompelukoneen kunnon rasvassa, joten langan laittoon vaan.

                                       

 Pistolevyn aukaisu paljasti nykypuolista ja sukkuloista poikkeavan rakenteen. Pienestä ja ohuesta puolasta ei valitettavasti ole kuvaa, ja tämäkin kuva on laittamattoman huono, koska salama peilaa pistolevystä, joten kuten kuitenkin näkyy luotimainen sukkula.

 

Tässä sitten itse puolauslaite. Puola tulee tuohon pyöreän kiiltävän ruuvin alapuolelle poikittain. langanohjain toimi loistavasti ja puolasta tuli hyvin tasainen. 

farkkujen lyhentäminen olikin helppoa tämän jälkeen.

Pohdimme koneen ikää ja tulimme päätelmissämme noin sataan vuoteen. Oman mummoni Singer oli hankittu kaksikymmentäluvulla ja siinä oli jo nykyisen mallinen puola ja sukkula, joten tämä on vanhempaa mallia. Äitini kertoi isotädillään olleen Sideroff-merkkisen ompelukoneen ja siinä tämän mallinen sukkularakenne, se kone oli hankittu reilusti ennen vuotta 1918. 

isännän täti on neljäkymmenluvulla ommellut tällä koneella paljonkin vaatteita myös oman perheen ulkopuolisille ihmisille.

 

Nyt sitten pieni seikkailu Singerin sivustoilla paljasti tätä mallia( 27) tehdyn vuosina 1885 - 1912 joten ensi kerralla mökillä juhlitaan satavuotiasta erittäin hyvin toimivaa ompelukonetta.

Kiitos ja tervetuloa

Kiitos kuluneesta vuodesta, sinulle joka olet täällä piipahtanut ja erityisesti sinulle, joka olet jättänyt merkin käynnistäsi.

Tervetuloa vuosi 2012
mitä sitten tuotkin mukanasi...

Nyt on sellainen 0-energiailta minulla, ettei tule pitkiä tekstejä. Suunnittelin eilen, että kirjoitan pitemmät höpötykset, mutta ei luista juttu nyt.

Kuva on Visbyn museosta, siellä oli kesällä 2010 naisväen elämään liittyvä näyttely, käsitöiden joukosta löysin nämä ristipistoin tehdyt morsiussukkanauhat, joiden leveys oli n. 3 cm.

Lähden kohtapuoliin parvekkeelle kuuntelemaan kunnanjohtajan puhetta ja katselemaan ilotulitusta.

Vanhoja aarteita

Isännän 85-vuotias täti laittoi juhannuksen aikaan muutaman tekemänsä liinan kiertoon. Täti on ollut koko ikänsä kova käsitöiden tekijä, ompelukone on edelleen jatkuvasti esillä. Hän arveli, että perikunta laittaa käsityöt hänen kuolemansa jälkeen kaatopaikalle, minkä lupasin estää, jos paikalla olen.

Näitä pikkuliinoja on kaksi kappaletta, pellavalle tehtyä pakotettua reikäommelta.


Tässä lähikuvaa


Toinen liina on isompi ja siinä hannunvaakunakuvio, äkkiä katsoen näyttää pohjanmaan reikäompeleelle, mutta tämän hän olikin tehnyt ompelukoneella. Koneeseen tarvitaan syöttäjän peitinlevy, ja ei kuulemma onnistu sähkökoneella, pitää olla poljettava - hidas kone.
Tällä tekniikalla hän on tehnyt paljon kapioita suvun naisille. Sekä pikkuliinat että tämä liina menivät Jäppilän käsityön ystäville, heillä on liinanäyttely lähiaikoina.


Tämän valkokirjotun liinan hän antoi minulle, en vaan tiedä kuinka usein minullakaan on tarvetta pitää näin hienoa liinaa pöydälläni.


Tämäkin liina on ollut vain kerran käytössä, tädin miehen hautajaisissa.


Tässä vielä kuva nurjalta puolelta.


Omat käsityöt eivät ole edistyneet millään lailla. Vauvanneuleita pitää kuitenkin laittaa puikoille ihan pian. Nyt olen lähdössä lomailemaan useampaankin eri paikkaan, ensin sulattelemaan äidin pakastimen ja sitten laittamaan mansikoita sinne (vai kävisinkö itse jäähyttelemässä). Sitten mökille - jokohan mustikat ovat kypsyneet...

Aarteita seinältä

Viikonloppu mökillä meni hujahtaen. Saunominen, avotulella paistettu grillimakkara ja pannukahvi maistuivat.
Järvi oli yhtä ihana kuin aina ennenkin ja lintujen touhuja oli ilo seurata.
Nyt en kuitenkaan näytä maisemakuvia vaan esittelen kaksi vanhaa käsityötä.
Mieheni vanhemmat ovat laittaneet mökille muutamia vanhoja esineitä: nämä kauniit käsityöt ovat tuvan seinällä.
Tämä työ on sänkymme yläpuolella.

Tämä työ on ommeltu kanavakankaalle paksuhkolla villalangalla laakapistoilla. Pohjakangas on jo hyvin hauras, eikä tätä uskalla enää juurikaan käsitellä, vain hyvin varovasti voi risua pölyt pois.

Tässä vielä lähikuvaa, värejä tässä isossa työssa on paljon.

Toinen työ on kahden ikkunan välissä. kokoa tälläkin työllä n. metri, ommeltua alaa on 96 cm.
Tämä on tehty hardangerkangasta muistuttavalle kankaalle ristipistoin. Pistoja on 4/cm. Lankana on tiukkakierteisempi villalanka kuin toisessa työssä.

Lähikuva kertokoon tekijän huolellisesta työn jäljestä. Kunhan ehdin, aion kysellä näistä töistä mieheni tädiltä. Tekijä taitaa olla mieheni mummon sisar, ainakin nämä ovat tulleet hänen kauttaan. Tämä ristipistotyö on minun edessäni aina kahvilla ja syömässsä istuessa. Monta kertaa olen miettinyt, että haluan piirtää tämän mallin talteen. Aikaa sen tekemiseen vaan pitää varata todella paljon.
Värit ovat paremmin kohdallaan lähikuvissa.

Luvassa on lämmin työviikko - mustikka ei kukkinut ihan vielä, toivottavasti ei kylmät tuuet ja halla vie satoa.

Neulomalla, aarre ullakolta

Äiti käski minun tutkia ullakolla olevan kaapin sisus, onko poisheitettävää ja onko talletettavaa. Meidän ullakko ei sisällä mitään valtavia aarteita, talo on valmistunut 1969 ja ullakko on ollut lähinnä varastona missä on säilytetty ylimääräisiä vuodevaatteita, äidin kutomalankoja ja vaatteita. Ullakolla on myös kuivattu pyykit talvella. Eikä se ole kuin kapea tila yläkerran huoneiden vieressä katonlappeen alla. Ullakko on myös suursiivottu ainakin kerran viidessä vuodessa ja pienempi siivous on tehty joka kevät.

Lehtipinossa oli vanha vihko, huolellisesti paperilla päällystetty, alunperin sininen ruutuvihko.



Vihko on ollut äitini ystävän Taimin. Taimi oli ahkera ja taitava käsityöntekijä, nimenomaan neuloja. Taimi oli syntynyt helsingissä 1906, mutta asui Savossa äitini naapurissa sodan jälkeen useita vuosia. Ammatiltaan hän oli kirjansitoja, mutta eipä pienestä maatalouspitäjästä noita töitä löytynyt. Taimi hankki toimeentulonsa luontaistaloudella, kasvatti perunat, juurekset ja marjat. Suolarahat hän hankki käsitöillä, pääasiassa neulomalla. Paikkakunnan miehet kävivät metsätöissä ja tarvitsivat lämpimiä villapaitoja ja myös -housuja. Siihen aikaan talvet olivat pakkastalvia ja metsätyöt tehtiin pokasahalla ja puutavara ajettiin hevosella.
Taimi neuloi myös paikkakunnan naisille, kaikilla naisilla ei aika riittänyt neulomiseen, sillä karjanhoito, ruuanlaitto, leipominen ja monet muut taloustyöt veivät ajan niin että käsitöitä ei ehtinyt paljon tehdä. Isot vaatteet oli silloin teetettävä ammattineulojilla.

Vihko on vuodelta 1953, se selviää kannesta. Siihen on koottu neulemalleja Neoviuksen neule-ja käsityöt lehdestä sekä Omin käsin ja Uusi nainen lehdistä.

Alkupuoli vihkosta on lehdistä leikattuja ohjeita. Joko koko ohje on liimattu vihkoon tai sitten
kuva mielenkiintoisesta mallista ja itse ohje sitten kirjoitettu käsin.



Muutamista malleista ei ole kuvaa, kommentti keneltä malli on saatu ja ohje on kirjoitettu käsin käsialalla, jota ei enää osaa kuin muutamat vanhemmat ihmiset. Me konekirjoittamisen ajan ihmiset olemme ilmeisesti menettäneet kauniin käsialan. Nämä ohjeet on kirjoitettu pullomusteella ja näkee missä kynää on kasteltu. Muste on muutaman kirjaimen kohdalla vahvempaa. Muste on ollut erittäin laadukasta, se on edelleen erittäin lukukelpoista. ( Paljon nuoremmat 70-luvulla kuivamusteella kirjoittamani tekstit ovat muuttuneet joko sinisestä punaisiksi tai muuten lähes lukukelvottomaksi sotkuksi.)
Muutama ohje on kirjoitettu kosmoskynällä.


Aion tehdä parista mallista ainakin mallitilkun ja kopioida ohjeen omaan käyttööni.
Jos veljeni haluaa vihkon itselleen ( hän oli Taimin sydänystävä) hän saa sen kesällä. Muussa tapauksessa tarjoan sitä joko Suomen käsityön museoon tai sitten tänne.