Missähän on minun nypylät?
Meinasin aloittaa kansalaisopistossa nypläyksen kymmenisen vuotta sitten, mutta porukassa tuli riitaa seuraavista opiskelukerroista ja se oli liikaa minulle. En jatkanut. Hankin kuitenkin muutaman parin nypylöitä, mutta nyt ei ole pienintäkään tietoa missä ne ovat. Peruslyönnit opettelin sitte omin päin ja nypläsin vähän matkaa kapeaa pitsiä muistaakseni käsityölehden oppien avulla, sain jopa ihan oikeannäköistäkin aikaan. Kansalaisopistossa olisi nyt taas tarjolla kurssi, opettaja on vaihtunut ja ainakin yksi riitelijä on on muuttanut pois.
Toinen vaihtoehto olisi kerrata kieliä.
Neuletapaamiset, missä ja milloin?
Kokoonnuimme viime talvena käsityökeskuksessa ja olemme sinne edelleen tervetulleita, päivää vaan pitää vaihtaa. KIP-päivänä oli puhetta tapaamisen järjestämisestä Iisalmessa, mutta minun työajat ja bussiaikataulut eivät käy yhteen niin hyvin että voisin käydä Iisalmessa, tietysti voisin hankkia oman auton ihan neuletapaamisia varten, muutenhan en sitä toistaiseksi tarvitse. (onko olemassa merkkejä/malleja knit, purl, yarn, garn, needle, yms. tarkoitukseen sopivaa värin ei tarvitse olla pätkäriäkätty)
Tähän asiaan toivon kannanottoja kaikilta asiasta kiinnostuneilta, sekä aiemmin mukana olleilta, että mukaan haluavilta ja muiltakin ihan muuten vaan.
Yritetään löytää mahdollisimman sopiva ratkaisu kaikille.
5.9. olen lupautunut käsityökeskuksen syyskauden avajaisiin neulomaan sukkaa ja esittelemään myös neuletapaamista. Toivotaan runsasta osanottoa sinnekin.
Kesä loppui täällä klo 14.50, helle meni piiloon ja sade tuli ja on jaksanut vaikuttaa jo liki seisemän tuntia. Hih! Syksy tulee- saa neuloa. Onhan siinä välissä syyskesä ennen totaalista syksyä.
Ennustus: ensilumi sataa syyskuun lopussa/ lokakuun alussa. Perinnetieto, katsotaan kuinka käy.
Nyt nukkumaan, että saadaan riittävästi unta.
keskiviikko 12. elokuuta 2009
maanantai 10. elokuuta 2009
huh hellettä
Tästä piti kirjoittaa jo viikko sitten, mutta reipas meno töissä ja helle imaisikin minusta kaikki mehut ja pisti tilalle kolotusta ja jomotusta.
Mari arvuutteli heinäkuun alkupuolella toista nimeään - minun tuttavapiiriin kuuluu useampikin Mari Johanna ja sitä sitten veikkaamaan ja osuin oikeaan. Minä en yleensä voita arpajaisissa, mutta tänä kesänä on kaikki toisin ja tuli jo toinen voitto.
Tämä kaikki oli postilaatikossa viime tiistaina: kaunis bambuinen tiskiluuttu, suklaata (on vielä syömättä) ja mietelause kirja sekä kiva kortti. Kiitos Mari!
Neulottukin on, puikoilla on pikku-Elinan sukat äidin antamasta silkkivillasta. Purettu myös, nyt menossa toinen aloitus.
Yksi meemi on taas kiertänyt maailmaa:
1. Pehmeintä maailmassa -kesäinen järvivesi heinäkuisena iltana auringonlaskun aikaan.
2. Liian makeaa - kääretorttu, kotitekoinen
3. Mieluisin ääni - linnunlaulu hämärtyvänä alkukesän iltana (lehtokerttu, satakieli,
laulurastas)
4. Järkyttävin haju -humalaisen oksennus
5. Himottavan hyvää - kuivat lakut
6. Tuoksuu hyvälle - vastapestyt hiukset
7. Oudoin hajumieltymykseni - suon hajut.
8. Lapsuuden hajumuisto - mummon leipoma leipä ja pulla.
9. Kutittaa - villa ja muut eläinkarvalangat
10. Riipii korvia - vesiskootteri
11. Etova maku - keitetty maito, imelä
12. Pelottava ääni - tappelun äänet
13. Kylmää vai kuumaa - kylmää, mieluiten viileää ei jääkylmää.
14. Iljettää koskea - Kylmennyt vainaja. (joskus on vaan pakko)
15. Tuntuu hyvältä kädessä - Ruusupuiset puikot ja silkkilanka.
Mari arvuutteli heinäkuun alkupuolella toista nimeään - minun tuttavapiiriin kuuluu useampikin Mari Johanna ja sitä sitten veikkaamaan ja osuin oikeaan. Minä en yleensä voita arpajaisissa, mutta tänä kesänä on kaikki toisin ja tuli jo toinen voitto.
Tämä kaikki oli postilaatikossa viime tiistaina: kaunis bambuinen tiskiluuttu, suklaata (on vielä syömättä) ja mietelause kirja sekä kiva kortti. Kiitos Mari!
Neulottukin on, puikoilla on pikku-Elinan sukat äidin antamasta silkkivillasta. Purettu myös, nyt menossa toinen aloitus.
Yksi meemi on taas kiertänyt maailmaa:
1. Pehmeintä maailmassa -kesäinen järvivesi heinäkuisena iltana auringonlaskun aikaan.
2. Liian makeaa - kääretorttu, kotitekoinen
3. Mieluisin ääni - linnunlaulu hämärtyvänä alkukesän iltana (lehtokerttu, satakieli,
laulurastas)
4. Järkyttävin haju -humalaisen oksennus
5. Himottavan hyvää - kuivat lakut
6. Tuoksuu hyvälle - vastapestyt hiukset
7. Oudoin hajumieltymykseni - suon hajut.
8. Lapsuuden hajumuisto - mummon leipoma leipä ja pulla.
9. Kutittaa - villa ja muut eläinkarvalangat
10. Riipii korvia - vesiskootteri
11. Etova maku - keitetty maito, imelä
12. Pelottava ääni - tappelun äänet
13. Kylmää vai kuumaa - kylmää, mieluiten viileää ei jääkylmää.
14. Iljettää koskea - Kylmennyt vainaja. (joskus on vaan pakko)
15. Tuntuu hyvältä kädessä - Ruusupuiset puikot ja silkkilanka.
sunnuntai 2. elokuuta 2009
Pitsipipo
Hetki sitten valmistui tämä pitsipipo, sillä yhtä varmaa kuin on että loma loppuu niin helteen jälkeen tulee pohjatuulet ja viileät illat.
Lähikuvaa pingottamattomalta päälaelta. Väri on huomattavasti tummempi luonnossa, kuvasin parvekkeella, ensin pioi salaattikulhon päälle ja sitten kulho alassuin pajukoristeeseen.
Tekniset tiedot
lanka: garnstudion cotton viscose
kulutus 61g
puikot: 3mm vanha pyörö 60 cm ja sekalainen satsi sukkapuikkoja
malli : omasta päästä, aloitus purettu 3-5 kertaa
pitsimalli voi löytyä jostakin mallikirjastakin, mutta tässä kyllä sepustin omiani silmukkamäärään sovitettuna.
lauantai 1. elokuuta 2009
Heinäkuu meni jo
Lomapäivät mökillä ovat parhainta lomaa.
Tilastot kertovat vain harvoista hellepäivistä, mutta meillä aurinkoa riitti.
Neule on vielä kesken, mutta näitä käsitöitä tuli tehtyä enemmänkin.
Jokailtaiset makkarat tarvitsevat puita.
Nukuin aitassa kesän parhaimmat unet.
Lämpötila laski yöllä aika alas, jopa alle +15 astetta, mutta tuon ison sinisen peiton kun piti toisena peittona niin tarkeni hyvin. Ison peiton niksi on sen hyvä pysyvyys päällä, vaikka kuinka pyörisi yön aikana.
maanantai 20. heinäkuuta 2009
Lontoo 12.-15.7.
Tulin pistäytymään kotona ja toin kassillisen likapyykkiä.
Muutama kuva reissusta.
Kivaa oli.
Montako sateenvarjoa?
Näitä oli ympäri kaupunkia.
Big Ben ja pisarat.
Minä olin katon alla.
En kastunut.
neulottukin on ... piti myös purkaa...
Loma jatkuu mökillä...
Muutama kuva reissusta.
Kivaa oli.
Montako sateenvarjoa?
Näitä oli ympäri kaupunkia.
Big Ben ja pisarat.
Minä olin katon alla.
En kastunut.
neulottukin on ... piti myös purkaa...
Loma jatkuu mökillä...
perjantai 10. heinäkuuta 2009
Lomalla sitä ehtii ja kerkiää
Kävin sulattamassa äitini pakastimen.
Äitihän katkaisi kätensä (oikean) juhannusaattona ja on tarvinnut monenlaista apua sittemmin, nyt omasta itsestä huolehtiminen alkaa sujua, mutta on kuitenkin töitä, joita ei voi itse tehdä. Samalla reissulla valmistui kokonaista KOLME kappaletta uusia töitä, joista ei valitettavasti ole kuvia.
Kuten jo aiemmin kerroin, Hulina-kissa ilmoitti tarvitsevansa uuden lelun. Äiti haki ullakolta ison pussillisen fritidsgarn-tutkaimia*). Niistä minä sitten virkkaamalla ja huovuttamalla tein nuo kolme kissan hiirilelua. Kaksi on harmaa-hvalkeakirjavia ja kolmas pienempi koko harmaa. Menomatkalla kävin Kuopiossa, enkä käynyt ( jos olen ihan rehellinen niin en ehtinyt) lankakaupassa. Oli siinä työtä ja tekemistä kerrakseen kun välillä ravasin kellarissa pakastimen kimpussa.. Kävin pankissa, ostin housut ja torilta lihapiirakan, (kuka voi vastustaa Hanna Partasen lihapiirakoita nam!)
Nyt pitää lyhentää omat ja miehen housut, ommella vähän muutakin, pakata laukkuun reissuvaatetta ja kakkuvuoka (mökillä ei ole moista kapistusta) ja siistiä ympäristöä sekä sopia naapurin kanssa kukkien kastelusta.
Ensin on sukulaisparin 50+50-vuotisjuhlat huomenna ja sitten kohti Lontoota, josta palaamme torstaina aamuyöllä, sitten mökille ja siellä sukuneuvoston kokous perjantaina. 20.7. tulee nuohooja ja joskus loppukuusta metsänhoitoyhdistyksen metsäneuvoja. Sopivassa välissä pakastetaan mansikoita ja johan minä näin sinistyviä mustikoitakin.
Vaikka tuo äiti ei ole tuon vaivaisempi olekaan, olen alkanut ymmärtää omaishoitajan työn raskautta. Kun vuosia huolehii toisesta ihmisestä jatkuvasti on lomapäivänsä ja lepotaukonsa ansainnut. Omaishoitaja on usein itsekin jo ikääntynyt ja hoidettava tarvitsee monenlaista huolenpitoa.
*) tutkain= langanpätkä, joka kangaspuilla kutoessa jää loimen lopusta tähteeksi. Usein n. 60 - 80 cm.
Äitihän katkaisi kätensä (oikean) juhannusaattona ja on tarvinnut monenlaista apua sittemmin, nyt omasta itsestä huolehtiminen alkaa sujua, mutta on kuitenkin töitä, joita ei voi itse tehdä. Samalla reissulla valmistui kokonaista KOLME kappaletta uusia töitä, joista ei valitettavasti ole kuvia.
Kuten jo aiemmin kerroin, Hulina-kissa ilmoitti tarvitsevansa uuden lelun. Äiti haki ullakolta ison pussillisen fritidsgarn-tutkaimia*). Niistä minä sitten virkkaamalla ja huovuttamalla tein nuo kolme kissan hiirilelua. Kaksi on harmaa-hvalkeakirjavia ja kolmas pienempi koko harmaa. Menomatkalla kävin Kuopiossa, enkä käynyt ( jos olen ihan rehellinen niin en ehtinyt) lankakaupassa. Oli siinä työtä ja tekemistä kerrakseen kun välillä ravasin kellarissa pakastimen kimpussa.. Kävin pankissa, ostin housut ja torilta lihapiirakan, (kuka voi vastustaa Hanna Partasen lihapiirakoita nam!)
Nyt pitää lyhentää omat ja miehen housut, ommella vähän muutakin, pakata laukkuun reissuvaatetta ja kakkuvuoka (mökillä ei ole moista kapistusta) ja siistiä ympäristöä sekä sopia naapurin kanssa kukkien kastelusta.
Ensin on sukulaisparin 50+50-vuotisjuhlat huomenna ja sitten kohti Lontoota, josta palaamme torstaina aamuyöllä, sitten mökille ja siellä sukuneuvoston kokous perjantaina. 20.7. tulee nuohooja ja joskus loppukuusta metsänhoitoyhdistyksen metsäneuvoja. Sopivassa välissä pakastetaan mansikoita ja johan minä näin sinistyviä mustikoitakin.
Vaikka tuo äiti ei ole tuon vaivaisempi olekaan, olen alkanut ymmärtää omaishoitajan työn raskautta. Kun vuosia huolehii toisesta ihmisestä jatkuvasti on lomapäivänsä ja lepotaukonsa ansainnut. Omaishoitaja on usein itsekin jo ikääntynyt ja hoidettava tarvitsee monenlaista huolenpitoa.
*) tutkain= langanpätkä, joka kangaspuilla kutoessa jää loimen lopusta tähteeksi. Usein n. 60 - 80 cm.
maanantai 6. heinäkuuta 2009
Heinäkuun helteet
Ensimmäinen lomapäivä takanapäin.
Tulin mökkireissulta kotiin ja hammaslääkäriin. Lohenneeseen takahampaaseen aloitettiin juurihoito. Olin tunnin selälläni hammaslääkärin tuolissa, koska puudutus oli huolella tehty ei olo muuten paha, mitä nyt suun kuivuminen vaivasi. Sitten puudutuksen poistuttua tarvittiin särkylääkettä aivan kuten lääkärini ennusti.
Minä en ota ihan helpolla mitään ylimääräisiä lääkkeitä, mutta lääkäri selitti miksi nyt pitää ottaa. Onneksi on vain särkylääke, ei antibiootti.
Hain työpaikalta työvaatteita pesuun ja ilmoitin olevani valmis töihin: säännöllinen työaika (lomalla ei tunneta 8 tunnin työaikaa) toimenkuvassa selvästi rajatut tehtävät (lomalla oltava kokki, kirvesmies ja 100 muuta virkaa lisäksi) ja esimiehen tuki (mieheni ei ole esimiesainesta ja anoppi jahkaa asioita ees-ja-taas, minun pitäisi päättää...) kyllä töissä on helpompaa ja taitaisi olla lämpimämpääkin.
Eilen kunnostettiin valurautapata ja laitettiin ruokaa avotulella ulkona: minulla oli pitkähihainen pusero, collegetakki ja vuorillinen kesätakki ja silti piti etsiä tuulensuojaa. Tuuli oli niin voimakas etten uskaltanut jättää avotulta hetkeksikään silmistäni, mutta kaikki sujui hyvin ja sammutimme tulen huolella.
Neule cottonviscosesta edistyy ja ei edisty. Kokeilin yhtä pitsimallia, ei hyvä, purin, kokeilen nyt toista, mutta puran senkin ja kokeilen samaa mallia, mutta muutan yhden kohdan. Valmistuu joskus- vaikka nyt olisi taas ollut tarpeen onhan tulossa jonkinlainen kesäpipo.
Viikonlopulta ei ole kuvia, mutta piristetäänpä tätä mummoni lempikukilla: hänen ovat alunperin istuttamat. Myyrät kuljettivat näitä pitkin pihaa 70-luvun lopulla. Lopulta kaivoimme äidin kanssa mukuloita tikkerperipensaasta, metsärauniolta ja syreenipuskasta muun muassa ja laitoimme penkkiin takaisin. Viime talvena myyrät söivät osan, mutta vielä oli jäänyt kukkimaankin. Keisarinkruunu, vanha (70-v)maatiaislajike.
P.S. nyt lähden lomailemaan netittömään maailmaan (miehellä on mokkula, mutta konetta käytetään vain hänen opiskelujuttuihin - akut eivät riitä minun blogiseikkailuihin) joten toivottelen kaikille leppoisaa heinäkuuta, ei palelluta eikä saada auringonpistostakaan, mutta ladataan akkuja pimeää ja kylmää talvea varten. Ollaan ulkona ja tankataan d-vitamiinivarastot täyteen.
Tulin mökkireissulta kotiin ja hammaslääkäriin. Lohenneeseen takahampaaseen aloitettiin juurihoito. Olin tunnin selälläni hammaslääkärin tuolissa, koska puudutus oli huolella tehty ei olo muuten paha, mitä nyt suun kuivuminen vaivasi. Sitten puudutuksen poistuttua tarvittiin särkylääkettä aivan kuten lääkärini ennusti.
Minä en ota ihan helpolla mitään ylimääräisiä lääkkeitä, mutta lääkäri selitti miksi nyt pitää ottaa. Onneksi on vain särkylääke, ei antibiootti.
Hain työpaikalta työvaatteita pesuun ja ilmoitin olevani valmis töihin: säännöllinen työaika (lomalla ei tunneta 8 tunnin työaikaa) toimenkuvassa selvästi rajatut tehtävät (lomalla oltava kokki, kirvesmies ja 100 muuta virkaa lisäksi) ja esimiehen tuki (mieheni ei ole esimiesainesta ja anoppi jahkaa asioita ees-ja-taas, minun pitäisi päättää...) kyllä töissä on helpompaa ja taitaisi olla lämpimämpääkin.
Eilen kunnostettiin valurautapata ja laitettiin ruokaa avotulella ulkona: minulla oli pitkähihainen pusero, collegetakki ja vuorillinen kesätakki ja silti piti etsiä tuulensuojaa. Tuuli oli niin voimakas etten uskaltanut jättää avotulta hetkeksikään silmistäni, mutta kaikki sujui hyvin ja sammutimme tulen huolella.
Neule cottonviscosesta edistyy ja ei edisty. Kokeilin yhtä pitsimallia, ei hyvä, purin, kokeilen nyt toista, mutta puran senkin ja kokeilen samaa mallia, mutta muutan yhden kohdan. Valmistuu joskus- vaikka nyt olisi taas ollut tarpeen onhan tulossa jonkinlainen kesäpipo.
Viikonlopulta ei ole kuvia, mutta piristetäänpä tätä mummoni lempikukilla: hänen ovat alunperin istuttamat. Myyrät kuljettivat näitä pitkin pihaa 70-luvun lopulla. Lopulta kaivoimme äidin kanssa mukuloita tikkerperipensaasta, metsärauniolta ja syreenipuskasta muun muassa ja laitoimme penkkiin takaisin. Viime talvena myyrät söivät osan, mutta vielä oli jäänyt kukkimaankin. Keisarinkruunu, vanha (70-v)maatiaislajike.
P.S. nyt lähden lomailemaan netittömään maailmaan (miehellä on mokkula, mutta konetta käytetään vain hänen opiskelujuttuihin - akut eivät riitä minun blogiseikkailuihin) joten toivottelen kaikille leppoisaa heinäkuuta, ei palelluta eikä saada auringonpistostakaan, mutta ladataan akkuja pimeää ja kylmää talvea varten. Ollaan ulkona ja tankataan d-vitamiinivarastot täyteen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)