Kiitos, mulle riitti

Annetaan hyvään, eläinrakkaaseen kotiin pitovaikeuksien ja allergisten reaktioiden sekä menetettyjen yöunien takia kaikki mökillä olevat reilu miljoona itikkaa/ hyttystä/sääskeä ihan ilmaiseksi!
Ei palautusoikeutta.

Juhlaa

Synnyinpitäjäni juhlii kuluvana vuonna 450-vuotiasta taivaltaan. Pääjuhla pidettiin helteisenä viikonloppuna 11.-12. 6.
Juhlan merkeissä oli mm. upeaan museoomme vapaa pääsy, enkä ole tuolla koskaan ennen niin valtavaa väkimäärää nähnytkään. Paikoin piti ihan jonottaa, että pääsi eteenpäin. Museon kokoelmissa on myös upeita käsitöitä, mm. helmikirjontaa, mutta myös kansannaisten töitä. Vanhana hallintopitäjänä Rautalammilla on vahva kartanokulttuuri, joka näkyy mm. naisten käsitöissä. Kuulun museon ystäviin, ja haluan edistää sen toimintaa. Keskustelinkin museon henkilökunnan kanssa eräästä käsityöhön liittyvästä ideastani.
Vanhassa koulussani oli kaikille entisille oppilaille avoin luokkakokous, omia luokkatovereitani ei paikalla kuitenkaan ollut kuin yksi, mutta tapasin muutamia muita tuttuja. Minun aikanani ei ratsastettu, mutta muuten kyllä opittiin kaikenlaista, tarpeellistakin.
Rautalampilaiset eivät ole jääneet paikoilleen makaamaan vaan kuvan muistomerkki kertoo niistä rohkeista, jotka ovat lähteneet maailmalle.

Ja muistomerkin teksti lähempää.
Kuuman ( +33C) päivän iltaa vietimme rantasaunalla, Hankavesi oli kauneimmillaan.
Sunnuntaina olimme kirkossa, joka oli ääriään myöten täynnä.

Tunnen, että olen syystä ylpeä juuristani.
Siellähän minä kurkistan museon savutuvan ovelta.

Se on sitten kesä

Minulla on ollut monena vuonna parvekkeella orvokkiamppeli. Kukkien pitää olla sinisiä tai olkeastaan nämä ovat sini-liiloja, liila vaan ei toistu kuvassa kunnolla.
Olen nauttinut parvekkeella istumisesta työpäivien jälkeen, tänä iltana olin vielä kymmenen maissa katsomassa pääskysten ilmasirkusta.
Olen myös saanut lukemishalun takaisin, talven aikana tuskin koskin kirjoihin, mutta nyt olen lukenut ihan uutta kirjaa.

Totuus julki

Lopultakin voin esitellä valmistuneen työn. Ihan tyytyväinen en ole tuohon isoon C-kirjaimeen, taidan vielä muokata sitä vähemmän E:n näköiseksi, mutta muuten voin pitää tätä valmiina. En tiedä miten tämän viimeistelisin, tekisinkö taulun, tyynyn vai jotakin ihan muta. Malli on Sinä osaat 1/98 lehdestä. Minulla on vain huono kopio pistelymallista, varsinainen kuva puuttuu.
Pistely helpottui kun sain uudet silmälasit.
Nyt huutelee toisenlainen kirjontatyö tekijää.
Kuva on tosi huono, yritän ottaa parempia kunhan kameran akut on ladattu.

Kuva vaihdettu, vaikkei parempi olekkaan.
Kiitos kommenteista Intsu ja Pirjo!

Västäräkistä vähäsen

Raskaiden työviikkojen jälkeen olen nauttinut Pääsiäisen suomasta pitkästä viikonlopusta. Kävimme sunnuntaina mökillä tarkastelemassa paikkoja ja paistamassa makkaraa, anoppi olisi halunnut keittää kahvitkin, mutta kun ei ollut mitään kahvileipää.
Kahviteltiin sitten anopin kaupunkiasunnossa.
Olen neulonutkin vähän kesäisempää huivia vaan siitä ei vielä kuvaa, kun on niin alkutekijöissään.

Jäät lähtevät. Västäräkki, tuo lapsuuteni lintu, keikutti pyrstöään jään reunalla.
Tuntuu jo kesältä.


"Pakollinen" krookuskuva mieheni kaverin pihalta, siellä lenteli yksi minulle tuntematon perhonen, jolle olen yrittänyt etsiä netistä nimeä, mutta eipä ole tärpännyt. Tuttuja olivat nokkosperhonen, sitruunaperhonen ja suruvaippa, pikkuöttiäisiä oli myös siivillään, mutta niihin en ole tehnyt tuttavuutta. Yritin kuvata tuota tuntematonta hentelijää, mutta kun käytössä oli miehen kamera niin empäs onnistunut.

Nyt on taas aloitettava työviikko, onneksi vain nelipäiväinen. Kurkku on taas karkea ja vähän flunssainen olo, liekö katupölyjen vai siitepölyjen tuomaa.

Nyt on jo huhtikuu

Eipä ole tullut kirjoiteltua tänne mitään muutamaan viikkoon. Ristipistotyö ei ole vieläkään valmis, vaikka paljoa ei puutu.
Yksi työ kylläkin valmistui. Lomailin äitini luona maaliskuun loppupuolella. Äiti nakkasi minulle yhden pussukan, missä oli viimeistään kevättalvella 1985 aloitettu sukka. Tein sukan valmiiksi ja jopa sen toisenkin sukan. Vaikka otin lomalla yli 100 kuvaa, niin nämä sukat jäivät kuvaamatta. Jätin sukat äidin lahjavarastoon, koska tulivat kummallekin meille hieman liian isot.
Toista sukkaa aloittaessan pähkäilin kuinka saan tiheyden täsmäämään näin pitkän ajan jälkeen, mutta eipä ole 25 vuotta muuttanut neulekäsialaani miksikään.
Toinenkin käsityöpussukka vuosien takaa tuli vastaani, mutta siitä pitää kertoa myöhemmin, kunhan ehdin tarkastella ja valmistella kuvauskuntoon sen pussukan sisällön.

Toissapäivänä oli kivapostin päivä. Laatikossani oli muun mukavan lisäksi iso paketti, mutta ei yhtään vaalimainosta. Paketista paljastui Villavaaran arpajaisvoitto. Harmaata huivilankaa ja Villavaaran Mervin lempilankaa Zitronin Trekking hand art sukkalankaa, joka on minulle uusi mieluisa tuttavuus. Lisäksi paketissa oli hempeän sinisiä kynttilöitä ja ihanaista tummaa suklaata. Ja kaiken muun lisäksi komea kortti. Harmaa lanka hieman ujoa, ei vielä tiedä miksi haluaa, mutta sininen vyyhti hihkuu halusta lähteä huomenna Jyväskylän messumatkalle ja neuloutua huiviksi. Valitettavasti reissukäsityöksi on jo valittu toinen työ.
Kiitos Mervi mahtavasta palkinnosta!



Komea puikkorivi, mutta ei näistä ole neulomiseen.


Konnekoskea olen varmaankin esitellyt täällä ennenkin, tällä hetkellä vettä on sangen vähän.
Minun maisemassani pitää olla vettä.

Huomenna sitten Jyväskylään.

Mukkaa mahtuu vielä

Jyväskylän käsityömessuille lauantaina 9.4. 2011.
Linja-auto lähtee n. 7:30 kirjaston nurkalta.
Jos kiinnostuit, jätä komenttia niin laittelen lisätietoja.
Matkan varreltakin ( 5- ja 9-tie) otetaan kyytiin.