Pääsin härpäkettä kutoessa herkun (lue: silkkisekoitteen) makuun, joten tietysti halusin lisää. Tämä ohut lanka tuntui parhaiten luontuvan käsineiksi äidilleni. Jos eivät valmistu jouluksi, seuraava määräpäivä voisi olla maaliskuun puoliväli ja äidin kasikymppiset. Teen pelkkää oikeaa, kun tuota luonnnon valoa on rajallisesti tarjolla ja tekovalkealla on vähän vaikeampaa nähdä tarkasti.
Hyvähän tässä on kutoa kun saa olla ihan hiljaa, minulta meni ääni tiistaina, ei kurkkukipua tai edes punoitusta kurkussa vähän lämpöä ja vain pieni pihinä. Menen kohta lääkäriin hakemaan saikkua, puhetyöläinen kun olen. Taidan samalla testata palveluiden pelaamista viittomakielellä. ... en vaineskaan, tuntevat minut teekoolla liian hyvin, kun kuuluun joukkoon.
Eräänä hurjana hetkenä ajattelin lajitella lankani omiin ryhmiinsä: ohuet sukkalangat, puuvillat, pois joutavat, jne. En kuitenkaan ole vielä tähän sortunut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti