Loppiaisen jälkeisinä päivinä ruokakauppani leipähyllyt ammottivat aivan tyhjinä, mutta leivoshyllyssä oli tavaraa: laskiaispullia ja Runebergin torttuja. Runebergin päivä on 5.2. ja laskiainen on tänä vuonna 24.2. Kaupan ajattelutavan mukaan alkuvuodesta katoaa 7 viikkoa, kun heti loppiaisen jälkeen aloitetaan laskiainen, samalla jää pois " härkäviikot ja reikäleivät" eli kovan työn ja arkisen ruuan aika - eletään vaan juhlasta juhlaan ja herkuista herkkuihin.
Kyllä se sitten loppuvuodesta tuntuu kun aika ei yksinkertaisesti riitä mihinkään ja vuosi päättyy ennen aikojaan.
Olen koko ikäni ollut "taivaalle tuijottaja" katselen pilviä, tähtiä, kuuta ja taivaan värejä.
Nyt pakkaspäivien iltoina taivaalla onkin ollut mielenkiintoista nähtävää, Venus on loistanut alkuillan taivaalla ja onhan siellä kuu-ukkokin, joka uteliaana on myös kurkkinut sänkyyni asti.
Tänään oli upea valkea hämärä koko päivän, sitä en kuitenkaan tullut kuvanneeksi, mutta useampana päivänä olen ihaillut taivaan värejä auringon laskun aikaan. Ensin on tuo ihana hetki valkoisen sinertävän ja punertavan sävyissä, aavistuksen omaisesti vaihtuvia värejä ja sitten varttitunti myöhemmin taivaanranta lyö tulta, upeaa kultaa, oranssia ja punaista. Myös pimenevä taivas on kaunis tumman turkoosin, sinisen ja yönsinisen sävyineen, mutta sitä ei minun taidollani saada kuvatuksi.
Käsityöt ovat pitäneet väliviikkoja, mitä nyt olen ommellut hieman. Nyt kuitenkin kaivan esiin äidille aloitetun sormikkaan kutimen ja jatkan illan viettoa.
1 kommentti:
Hienoja kuvia, etenkin ylemmän värit ovat ihanat. Minäkin tykkään tuijotella hienon väristä taivasta. Lumoudun etenkin pitkillä Pohjanmaanreissuilla -eipä siellä pimenevässä illassa juuri muuta katsottavaa ole. Värit ovat joskus suorastaan hengästyttävän upeat. :o)
Lähetä kommentti