Adventtisunnuntai

Aamupäivä meni kuunnellessa televisiosta Porvoon kirkon uudelleen käyttöönottoa ja adventtijumalanpalvelusta. Omassakin kirkossa olisi ollut juhla, seurakunnan 150-vuotisjuhla, mutta oli taas niitä aamuja ettei ajatus lähtemisestä kiehtonut. Sillä kävin klo 02:20 toivottamassa naapurissa hyvää yötä ja toivomassa hiljaisuutta. Lähdin sitten iltapäivällä tuohon ihan nurkantaakse katsomaan tätä, olin ainoa näyttelyvieras, mutta myöhemmin tuli pari naista jälkeeni. Liityin museon ystäviin 10 eurolla (lippu maksoi 4 euroa, maksoin siis lisää 6 euroa). Saan nyt käydä museossa niin usein kuin haluan ja saan kutsun aina näyttelyiden avajaisiin. Erityisen vaikutuksen minuun tekivät 1500-luvun maalaukset, vaikka tekijännimet ovat vuosien saatossa unohtuneet käden jälki elää ja aivan erityisesti puhutteli eräs Neitsyt Marian kuva, jossa hänet oli kuvattu keski-ikäiseksi naiseksi. Vahva elämänkokemus on luettavissa kasvoilta.

Taidemuseolta marssin viereiseen sekatavarakauppaan. Huomasin muutama aamu sitten, ettei minulla ole vaalean sinistä pitkähihaista T-paitaa. Tänään sitten ajatus oli jalostunut mustaksi ja niinpä ostin kaksi mustaa paitaa ja heijastimen.

Kävin vielä läheisessä ruokakaupassa, aioin ostaa punaisia lyhtykynttilöitä, niin oli ollut monen muunkin ostoslistalla ja hylly oli tyhjä. Ostin sitten valkoisia kynttilöitä ja yhden venetsiakynttilän, joka nyt palaa parvekkeella. Poltan sisällä hyvin vähän kynttilöitä, mutta parvekelyhdyssä palaa koko joulun ajan kynttilä aina kun olen kotona.

Kotiin palattuani soitin miehelle ja kuulin heidän palanneen onnellisesti omasta kaveriporukan pikkujoulustaan. Mukavaa oli ollut, ja uusia reissuja suunniteltu. Olen joskus pyytänyt miehiä pistämään pystyyn myös "emäntäkerhon", mutta eipä tuosta ole mitään kuulunut.

Huomenna on hieman kiirepäivä. Töiden jälkeen on jouduttava ammattiosaston jouluruokailuun. Tapana on, että pyöreitä vuosia täyttäneet jäsenet kutsutaan ruokailuun ja kai siellä saa kukkasenkin. Ruokailu on täällä. Kokemuksesta voin kertoa, että opistolla on hyvää ruokaa ja runsaasti.
Nyt pitää silittää vähän vaatetta huomisillaksi.

Käsityöt on tapa osoittaa muille ihmisille, että olen olemassa, osaan ja näyn.

Tämänpäiväinen Sunnuntaisuomalainen kertoo kokonaisen aukeaman verran käsityöstä elämäntapana ja yrittämisenä. Mukana myös juttu Anu Harkista ja hänen huomenna alkavasta työstään Suuren Käsityön päätoimittajana.

Käsityöt eivät ole enää välttämätön paha, pakko saada lämmintä puettavaa, vaan luovuuden ja osaamisen toteuttamista. Käsitöitä tekemällä rentoudutaan, puretaan työn aiheuttamaa stressiä ja kehitetään luovaa ajattelua.

Käsityöt on mahdollisuus elää toimetonta "olen" aikaa esim. junamatkaa, toimeliaaksi "minä teen"-ajaksi. Käsityöt on keino ilmaista huolenpitoa käytännössä ja konkretisoida rakkautta.

Käsityössä valmistuu tuote, valmis käsityö. Se ei ole siis vain aineetonta ajattelua.

Verraton on myös käden muisti, pää on "tyhjä", sanoja ei ole, mutta käsi tekee. Vaikeakin ja isokokoinen malli esim. pitsiliina voi olla muistissa mistä se tulee esiin kun työ aloitetaan, mutta sitä ei voi purkaa kertomalla. Dementoituvat vanhuksethan osaavat vielä neuloa, vaikka eivät tunne enää omia lapsiaan, käsi muistaa. Voi olla, että sukan kantapää ei ole ihan oikean kokoinen, mutta siinä on kaikki elementit, mitkä siinä pitääkin olla.

Otsikko on lainaus käsityönprofessori Pirkko Anttilalta.

Vuodet vierii

olen tehnyt tämän parikin kertaa s-postissa kiertävänä, mutta tehdäänpäs taas nyt tähän...

Kymmenen vuotta sitten, eli vuonna 1998...
1. Oli sateinen kesä, harrastimme kotimaan matkailua kesällä.
2. Täytin neljäkymmentä vuotta.
3. Maksoin marraskuun lopussa viimeisen erän asuntolainaa. Sen jälkeen ei ole ollut velkaa.

Viisi vuotta sitten, eli vuonna 2003...
1. Hoidin töissä kahden tehtävät. Raskasta!
2. Vietimme Espanjassa ihanaa lomaa.
3. Elämä oli tasaista arkea.

Kolme vuotta sitten, eli vuonna 2005...
1. Tutustuin blogeihin ja aloitin nettineulonnan.
2. Kävin hammaslääkärissä viikottain, minulle tehtiin iso silta aiempien hoitovirheiden takia.
3. Lomailimme Virossa.

Vuosi sitten, eli vuonna 2007...
1. Opiskelin koko vuoden työn ohella.
2. Aloitin pitkän tauon jälkeen taas autoilun.
3. Sain työhöni uuden, haasteellisen mutta mukavan elementin lisää.

Tänä vuonna tähän mennessä...
1. Ihana loma Pariisissa.
2. Täytin 50 vuotta.
3. Olen opiskellut työn ohessa koko syksyn.

Eilen...
1. Tein opiskelutehtäviä.
2. Hoidin järjestöasioita.
3. Väsyin töissä mielettömästi ( astma taas menossa huonompaan).

Tänään...
1. Siivosin parvekkeen, lobeliat ovat kukkineet tänne saakka.
2. Tein opiskelutehtäviä.
3. Tein mausteetonta liha-riisiruokaa.

Huomenna...
1.Käyn taidenäyttelyssä.
2.Pesen pyykkiä.
3. Neulon.

Ensivuonna...
1. En opiskele... niin mukavaa kuin se on nämä vuodet ollutkin, on se sitonut minut miltei joka illaksi tähän koneelle ja vienyt voimatkin usein.
2. Haluan matkustaa jonnekin, en tiedä minne...
3. Haluan päästä eroon jatkuvista poskiontelotulehduksista.

...ei riemusta runoa, ilmi anneta ilosta *)

Minulla on taas vilukausi menossa. Käänsin keskuslämmityspatterin säätöä isommalle, jalassa on vanhat villasukat ja niskassa fleesetakki, kahvi lämmittää. Huomiseen kokoukseen pitää varustaa myös villasukat mukaan papereiden (sihteeripä siis) lisäksi.

Kävin tänään valitsemassa sangat uusiin käsityölaseihini. Jokohan lupailisin loppuviikosta kuvaa.
Otsikosta... ystäväni on terminaalivaiheessa... odotetaan...
tuhat kysymystä kaihertaa mieltä.

Huomenna otan haen potkurini esille ja potkittelen töihin. Toivottavasti ehdin ajella enemmän kuin viime talvena.

*) sukuni esi-äiti Anna-Reetta Korhonen oli lahjakas rahvaan runoilija, sanat ovat hänen runostaan.

Joskus jotain valmistakin

Baskerin neulominen päättyi puolitoista viikkoa sitten.

Sauman ompelin tänä aamuna.

Aikaa ompeluun meni viisi minuuttia.

Kova on aikapula.

Tänään baskeri oli myös käytössä.

On lämmin.

Pidän tästä baskerista.

Lankoja oli kaksi, tummanharmaa silkkilanka ja Schachenmayr Arabella.

Neuloin sattumanvaraisesti oikeita ja nurjia silmukoita. Lisäkset ja kavennukset tein muutaman kerroksen välein

Arabella-lanka oli yhdistelmä erilaisia lankoja. Siinä oli hapsulankaa, nauhalankaa, paljetteja ja solmittuja hapsuja.

Mittoja otin ostetusta huopabaskerista. Nämä ovat samankokoisia.

Tämä baskeri on päässä ihan erilainen kuin huopabaskeria.

Tämän postauksen yritin kirjoittaa selkokielellä. Helpompaa olisi ollut jaaritella asiasta.

Harmaa sunnuntai

Tarkoitus oli tehdä tänä viikonloppuna opiskelutehtäviä oikein urakalla, mutta eilispäivänä olo oli aikalailla väsähtänyt ja alakerran naapuri piti useiden tuntien huuto- ja nujakointisession, jonka takia piti pitää telkkaria vähän liian kovalla, että edes jotenkuten pysyi ajatukset kasassa. Luin kyllä, mutta vastausten tekeminen ei onnistunut. Vaikka meteli vaikeni klo 22, jolloin hiljaisuus talossa alkaa aion silti ottaa huomenna yhteyttä vuokranantajaan.

Tänään on ollut perinteinen kodinhoitopäivä. Ruuanlaittoa, pyykkäystä ja siivousta.

Minun viikonloppuni, jos saan olla "villinä ja vapaana" on sapattilauantai ja siivoussunnuntai.

Primavera tahtoi puikolle ja sinne myös pääsi. Katsotaan myöhemmin mitä siitä tulee. Pieni korjausompelu pitäisi vielä tehdä ensi viikonlopun pikkujoulua varten. Menen lauantai-iltana katsomaan tätä.

Vähän etelämpänä on viime yönä satanut lunta, meidän kylällä oli vain parin minuutin kuuro puolenpäivän aikaan, ei tullut maa valkoiseksi. Tuuli oli kylmä, talvinen, kun illan hämärtyessä kävin lenkillä.

Tässäpä sen messuilta ostamani heijastimen esikuva. Paikan päällä voi yrittää ymmärtää ajan pituutta, kuvat on tehty n. 2500 - 3000 v. eaa.

Astuvansalmen naissoturia ei ollut heijastimena, sen olisin halunnut, muutamassa Anu Pylsyn t-paidassa kuva on, ja onhan se minun vuosien takaisessa pellavakassissa.

Nämä kuvat ovat merkinneet paljon oman aikakautensa ihmisille, ei ne ole olleet graffitteja, satunnaisesti sinne tänne sudittuja vaan pyhiä kuvia.

Säilyykö meidän ajaltamme tuhansien vuosien päähän mitään näin mahtavaa.

Olinhan siellä minäkin

... Tampereella, perjantaina. Paikalla klo 12.30 - 17.40. Aika hyvin siis. Vähemmän väkeä kuin vuosi sitten, lamako.
Tässäpä ostoksiani:

Kirjontapakkaus Käsityön ystäviltä, houkuttelee aloittamaan. Kerä teeteen primaveraa, tuli Modan tilauksen kylkiäisenä. Tulihan sitä siinä kaupassa muutakin, mutta tämäkin houkuttelee aloittamaan.
Anu Pylsyn heijastin, Astuvansalmen hirvi. Ilmainen Pellervo ja kudontaohje jostakin.

Tinttamarellin kassissa salaista. Liisa Sauson käsineet, ne silkkivuoriset.

Vihreän vyyhdin sukkalankaa ja samasta kaupasta Ruusupuiset sukkapuikot ja surinakoukku, sen ostin kun on niin kaunis.

Wax Artin kynttilöitä Rautalammilta, lahjoiksi ja viemisiksi.

Työpaikalleni ostin Toikalta kaiteen n:o 50 pituus 100cm poppanan kutomiseen.
Päivä oli pitkä. Heräsin klo 5.20 ja linja-automme läksi klo 6.45, pitihän minun olla paikalla vähän aikaisemmin eli 6.30 koska olin "matkanjohtaja".
Alkumatkasta oli vähän sekoilua toisen kansalaisopiston lähtijäluettelossa, mutta kaikille oli istumapaikka ja perille osattiin ihan ilman harhailua. Matkaan meni 5 tuntia suuntaansa, mihin mahtui ½ tunnin kahvitauko Vihtavuoressa. Laitoin tukisukat jalkaani, kun muistin sen ensimmäisen matkan messuille. Silloin kierrettiin paljon pitempi matka, ja vieressäni maitokaupungin emännät siemensivät lehmiään ja tekivät alkionsiirtoja navetoissaan. Istuin hankalasti seinänvieressä enkä voinut liikutella jalkojani, joten nilkoissa ei kiertänyt veri. Olin kuin halkotolpilla, kun pääsin autosta ulos.
Reppua en suosittele messuille mukaan, kantakaa tavaranne kasseissa, sillä olin lähellä saada useammastakin repusta nenääni, turha lisä tungoksessa. Kassit heiluvat "jalkatilassa".
Ruokailutauolla sain kaksi kielituokoita, ensin ruotsia, jota osaan paremmin ja sitten viittomakieltä. Sen seuraaminen nopeasti viitottuna ja viittomakielen sanajärjestyksessä olikin vaativampi juttu, mutta pääpiirteissään tiedän mitä vieressäni juteltiin.
Tapasin muutaman tutun, en kuitenkaan bloggaajia kuin hänet, joka oli samalla matkalla.
Ennen kotiinlähtöä Tampereelta Pirkkahallinhallin pihalta ulkoa aitosavolainen äitini osti kalakukon (tosin Kerimäellä leivotun).
Matkalla kuuntelin iloista puheensorinaa ja naurua, kun 49 naista nautti matkastaan.
Kotona olin vartin yli yksitoista yöllä. Laskin kassan, olinhan rahastanut sekä matkan, että lippujen hinnan - rahat täsmäsivät.
Paluumatkalla sovimme jo, että perjantaina 13.11.2009 messuilemme seuraavan kerran.
En ymmärrä taaskaan näitä julkaisutoimintoja, muokkasin julkaistua tekstiä, mutta uudelleen julkaisu ei taaskaan onnistu. PÖH!