Huh huh ja aujaijaii

Kuvitelkaa tähän kuva vauvan beesruskeista villapökistä.

Miehen suku rikastui tammikuun lopulla ihanaisella neiti-immeisellä.

Ryntäsin lankakauppaan etsimään housulankoja. Vaatimusteni mukainen valikoima oli pieni, langaksi valikoitui Schachenmayerin extra merino big. Lankesin ostamaan myös neliskanttiset puikot.

Tällä kertaa tein mallin mukaan, mitä nyt piti soveltaa vähän kun lankani oli ihan eri kuin ohjeessa.

Takaisku tuli kun yhdessä puikossa olikin paha särö, piti miettiä miten päin puikolla neuloi, mutta kun pääsin parin viikon päästä käymään k.o. lankakaupassa, sain uuden puikon tilalle.

Ne puikot on erittäin ihanat kädessä, kuin unelma.

Ohje oli Titityyn ilmaisohje, erittäin selkeä ja hyvä.

Neule seilasi kanssani linja-autossa ja kävi myös naapurivaltiossa.

Kädet vaativat lepohetkiä ja niska jumitteli oikein pahasti.

Lapsukaisen kastejuhla oli viime lauantaina. Perjantaina n. klo 23 lopetin neulomisen. Langanpäät päättelin anopin luona lauantaiaamuna ennen lähtöä Helsinkiin. 

Neulomista hidasti myös joka keväinen kokousrumba. Ennätys on viiden tunnin kokous, edes kahvitaukoa ei pidetty. Kokousten pitäminen on vaatinut myös niihin valmistautumista, etenkin taloyhtiön asiat ovat vaatineet paljon energiaa kun en ole mikään rakentamisen asiantuntija.

Otsikon aujaijaii on valitusvirttä. Olen kärsinyt lähes kolmekymmentä vuotta laktoosi-intoleranssista. Oireet ovat pahentuneet vuosi vuodelta ja tällä hetkellä en kestä edes laktoosittomia tuotteita. Ongelma on vain se että laktoosia tungetaan lähestulkoon joka paikkaan: miltei kaikissa lääkkeissä sitä on, valmisruuissa - jopa ilmakuivatussa kinkussakin. Ja kaiken lisäksi maitotuotteet rauhittaisivat jatkuvaa närästystä paremmin kuin mikään lääke. ... Elä tässä sitten...

Munarikasta pääsiäistä kaikille!

Hitaasti

,

 Ostin viime kesänä Edinburghin reissulla kuningattaren laivalta pienen ristipistopakkauksen. Ompelin kesällä reunaraidan, sitten työ hautautui muutamaksi kuukaudeksi, mutta hyppäsi jokin aika sitten esiin ja halusi tulla tehdyksi. Minulla oli kyllä työn alla kaksikin työtä eli huoneentaulu ja pieni neule, mutta kumpikin sai jäädä odottamaan tämän vaatiessa huomiota ja aikaani. Olen yrittänyt pitää tämän viikonloppukäsityönä, eli perjantai-illasta maanantaiaamuun. Viikolla teen jotakin muuta.

Tässä tilanne perjantai-iltana.

Ja tässä sitten tilanne tänään. 
Ompelin muutaman piston tänä aamuna klo 4.38 kun Nukku-Matti tai Uni-Jukka hylkäsi minut. Uni tuli toki takaisin, joten painuin petiin, enkä jäänyt pistelemään tätä. 
Tässä on kymmenen väriä ja yhdelle riville tulee vain muutama pisto yhdellä värillä. Vain kerran on kahdeksan pistoa vieretyksin samalla värillä. Samalla kun pistelen en voi katsoa telkkaria enkä juuri kuunnellakkaan mitään etten sekoaisi. Minä nimittäin teen tätä ilman silmälaseja, näen sillä lailla paremmin ihan lähelle, mutta jo metrin päähän katsoessa tarvitsen lasit.
Ehkäpä jonakin päivänä voin esitellä uuden kirjanmerkkini valmiina. 
Muuten tällä kertaa nurjaa puolta ei sitten esitellä.

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille, minulla on vielä kolme viikkoa töitä ennen kuin loma koittaa.

Tästä se alkaa

Nimittäin neulevuosi 2013. 

Ravelryn Kaheleissa ja muissakin ryhmissä neulotaan lohtupeittoja niitä tarvitseville. Tällä kertaa peittoa tehdään monenlaisten omien ja läheisten sairauksien ja vaikeuksien keskellä kamppailevalle ystävälle. Tähän peittoon halusin minäkin tehdä palan, enemmänkin olisi voinut tehdä, mutta olen itsestäni ylpeä että sain aikaiseksi tämän.
Lanka on novitan woolia, puikot oli kolmoset ja mallineule on rajakarjalainen.

Muutaman piston olen tehnyt myös ikuisuusprojektina olevaa huoneentauluakin.

Mikä ihmeen

 Näillä varusteilla on menty viime päivät.

Olen kuluneella viikolla käynyt terveys arvauskeskuksessa useammin kuin koko vuonna. Hakenut sairauslomaa päivän tai kaksi kerrallaan, saanut tehokkaampaa astmalääkettä, toisen reseptin kun eka lääke ei taidakaan auttaa, vähän toisenlaiset hoito-ohjeet, lähetteitä labraan ja röntgeniin ja perään puhelinsoittoja ettei voidakaan ottaa kun... ja voi voi..

 Eilen illalla oli maailmanloppua enteilevä verenpunainen auringonlasku, mutta minulla ei ollut kameraa mukana ulkona ja kännykän kuvat eivät ole tarkkoja. Tänään, kun päivä menee taas kohti kevättä ja kesää oli kamera valmiina, mutta punainen vähempänä. 

Jouluruuat on taaskin tekemättä, ei lahjoja, ei siivousta, yhtään koristetta ei ole esillä.

Kaikesta huolimatta Hyvää Joulua kaikille.

Berliini

Etsin elokuussa matkaa matkaa Tampereen messuille. Samalla matkanjärjestäjällä oli myynnissä myös matka Berliinin joulumessuille. Koska Tampere on koluttu niin monta kertaa niin päätin lähteä vähän isompaan kaupunkiin.
Berliini ei ole ollut unelmieni matkakohteiden listalla lähinnä karmean menneisyytensä takia, mutta bussikuljetus kotikylältä, edullinen hinta ja sopiva ajankohta saivat minut lähtemään.

Lauantai-iltapäivällä tutustuimme hämärtyvään kaupunkiin kiertajelulla.

Tämän parempaa kuvaa en saanut kaupungin tunnuksesta, Brandenburgin portista

 sillä istuin "väärällä" puolella bussissa.

 Pakollinen muurikuva.

 

"Onneksi tuolla ei tarvitse lähteä kotiin" - lausui joku matkakumppani. 

 Charlotteburgin linnan edessä oleva joulutori tuli kierrettyä kahteen kertaan. Juuri mitään käsityöjuttuja ei torilla ollut, glu¨hweinia ja makkaraa sitäkin enemmän. No, maistoin ensimmäisen kerran elämässäni kastanjia.
Syksyn ensimmäinen flunssa verotti voimia niin että shoppailu jäi hotellin kulman takana olevan marketin nenäliinoihin ja kahviin ( oli parempaa kuin hotellissa).

Tämä soittava enkeli oli suosittu kuvauspaikka.
Flunssa vie vieläkin voimia, en jaksa laittaa linkkejä. 
Joulukorttien kirjoituskin tuntui urakkatyöltä, vaikka kyseessä oli valmiit kortit, ei niin kuin useana aiempana vuonna, jolloin olen itse tehnyt kaikki.

Vähän

Vähän on valoa, joten kuvasin keskeneräisenä, sillä kun valmistuu iltapuolella on vain pimeyttä.

Ovat menossa työkaverin tulevalle tyttärelle.

Samanlaiset pitää tehdä myös isännän kummipojan perheeseen tulevalle esikoiselle.

Malli on omaa suunnittelua, tähän tapaan olen tossuja tehnyt parikymmentä vuotta.
Varren mallineuletta vaihtelen tässä lähtökohtana 2o1n ja kaksyhteen -langankierto vuoroin oikealle ja vasemmalle.

Raskasta

Mieheni ystävä T. menehtyi 52-vuotissyntymäpäivänään 3.9. kotonaan ilmeisesti hyvin pian palattuaan Lontoosta ja Pariisista, missä lomaili mieheni ja kahden muun kaverinsa kanssa. 

Äitini sai laaja-alaisen sydäninfarktin elokuun puolivälissä. Hän toipuu pallojaajennuksesta, mutta toinen vastaava on vielä tulossa.