maanantai 20. heinäkuuta 2009

Lontoo 12.-15.7.

Tulin pistäytymään kotona ja toin kassillisen likapyykkiä.
Muutama kuva reissusta.
Kivaa oli.

Montako sateenvarjoa?


Näitä oli ympäri kaupunkia.


Big Ben ja pisarat.
Minä olin katon alla.
En kastunut.

neulottukin on ... piti myös purkaa...

Loma jatkuu mökillä...

perjantai 10. heinäkuuta 2009

Lomalla sitä ehtii ja kerkiää

Kävin sulattamassa äitini pakastimen.
Äitihän katkaisi kätensä (oikean) juhannusaattona ja on tarvinnut monenlaista apua sittemmin, nyt omasta itsestä huolehtiminen alkaa sujua, mutta on kuitenkin töitä, joita ei voi itse tehdä. Samalla reissulla valmistui kokonaista KOLME kappaletta uusia töitä, joista ei valitettavasti ole kuvia.
Kuten jo aiemmin kerroin, Hulina-kissa ilmoitti tarvitsevansa uuden lelun. Äiti haki ullakolta ison pussillisen fritidsgarn-tutkaimia*). Niistä minä sitten virkkaamalla ja huovuttamalla tein nuo kolme kissan hiirilelua. Kaksi on harmaa-hvalkeakirjavia ja kolmas pienempi koko harmaa.
Menomatkalla kävin Kuopiossa, enkä käynyt ( jos olen ihan rehellinen niin en ehtinyt) lankakaupassa. Oli siinä työtä ja tekemistä kerrakseen kun välillä ravasin kellarissa pakastimen kimpussa.. Kävin pankissa, ostin housut ja torilta lihapiirakan, (kuka voi vastustaa Hanna Partasen lihapiirakoita nam!)
Nyt pitää lyhentää omat ja miehen housut, ommella vähän muutakin, pakata laukkuun reissuvaatetta ja kakkuvuoka (mökillä ei ole moista kapistusta) ja siistiä ympäristöä sekä sopia naapurin kanssa kukkien kastelusta.
Ensin on sukulaisparin 50+50-vuotisjuhlat huomenna ja sitten kohti Lontoota, josta palaamme torstaina aamuyöllä, sitten mökille ja siellä sukuneuvoston kokous perjantaina. 20.7. tulee nuohooja ja joskus loppukuusta metsänhoitoyhdistyksen metsäneuvoja. Sopivassa välissä pakastetaan mansikoita ja johan minä näin sinistyviä mustikoitakin.

Vaikka tuo äiti ei ole tuon vaivaisempi olekaan, olen alkanut ymmärtää omaishoitajan työn raskautta. Kun vuosia huolehii toisesta ihmisestä jatkuvasti on lomapäivänsä ja lepotaukonsa ansainnut. Omaishoitaja on usein itsekin jo ikääntynyt ja hoidettava tarvitsee monenlaista huolenpitoa.

*) tutkain= langanpätkä, joka kangaspuilla kutoessa jää loimen lopusta tähteeksi. Usein n. 60 - 80 cm.

maanantai 6. heinäkuuta 2009

Heinäkuun helteet

Ensimmäinen lomapäivä takanapäin.
Tulin mökkireissulta kotiin ja hammaslääkäriin. Lohenneeseen takahampaaseen aloitettiin juurihoito. Olin tunnin selälläni hammaslääkärin tuolissa, koska puudutus oli huolella tehty ei olo muuten paha, mitä nyt suun kuivuminen vaivasi. Sitten puudutuksen poistuttua tarvittiin särkylääkettä aivan kuten lääkärini ennusti.

Minä en ota ihan helpolla mitään ylimääräisiä lääkkeitä, mutta lääkäri selitti miksi nyt pitää ottaa. Onneksi on vain särkylääke, ei antibiootti.
Hain työpaikalta työvaatteita pesuun ja ilmoitin olevani valmis töihin: säännöllinen työaika (lomalla ei tunneta 8 tunnin työaikaa) toimenkuvassa selvästi rajatut tehtävät (lomalla oltava kokki, kirvesmies ja 100 muuta virkaa lisäksi) ja esimiehen tuki (mieheni ei ole esimiesainesta ja anoppi jahkaa asioita ees-ja-taas, minun pitäisi päättää...) kyllä töissä on helpompaa ja taitaisi olla lämpimämpääkin.
Eilen kunnostettiin valurautapata ja laitettiin ruokaa avotulella ulkona: minulla oli pitkähihainen pusero, collegetakki ja vuorillinen kesätakki ja silti piti etsiä tuulensuojaa. Tuuli oli niin voimakas etten uskaltanut jättää avotulta hetkeksikään silmistäni, mutta kaikki sujui hyvin ja sammutimme tulen huolella.
Neule cottonviscosesta edistyy ja ei edisty. Kokeilin yhtä pitsimallia, ei hyvä, purin, kokeilen nyt toista, mutta puran senkin ja kokeilen samaa mallia, mutta muutan yhden kohdan. Valmistuu joskus- vaikka nyt olisi taas ollut tarpeen onhan tulossa jonkinlainen kesäpipo.

Viikonlopulta ei ole kuvia, mutta piristetäänpä tätä mummoni lempikukilla: hänen ovat alunperin istuttamat. Myyrät kuljettivat näitä pitkin pihaa 70-luvun lopulla. Lopulta kaivoimme äidin kanssa mukuloita tikkerperipensaasta, metsärauniolta ja syreenipuskasta muun muassa ja laitoimme penkkiin takaisin. Viime talvena myyrät söivät osan, mutta vielä oli jäänyt kukkimaankin. Keisarinkruunu, vanha (70-v)maatiaislajike.

P.S. nyt lähden lomailemaan netittömään maailmaan (miehellä on mokkula, mutta konetta käytetään vain hänen opiskelujuttuihin - akut eivät riitä minun blogiseikkailuihin) joten toivottelen kaikille leppoisaa heinäkuuta, ei palelluta eikä saada auringonpistostakaan, mutta ladataan akkuja pimeää ja kylmää talvea varten. Ollaan ulkona ja tankataan d-vitamiinivarastot täyteen.