Isännän 85-vuotias täti laittoi juhannuksen aikaan muutaman tekemänsä liinan kiertoon. Täti on ollut koko ikänsä kova käsitöiden tekijä, ompelukone on edelleen jatkuvasti esillä. Hän arveli, että perikunta laittaa käsityöt hänen kuolemansa jälkeen kaatopaikalle, minkä lupasin estää, jos paikalla olen.Näitä pikkuliinoja on kaksi kappaletta, pellavalle tehtyä pakotettua reikäommelta.
Tässä lähikuvaa
Toinen liina on isompi ja siinä hannunvaakunakuvio, äkkiä katsoen näyttää pohjanmaan reikäompeleelle, mutta tämän hän olikin tehnyt ompelukoneella. Koneeseen tarvitaan syöttäjän peitinlevy, ja ei kuulemma onnistu sähkökoneella, pitää olla poljettava - hidas kone.
Tällä tekniikalla hän on tehnyt paljon kapioita suvun naisille. Sekä pikkuliinat että tämä liina menivät Jäppilän käsityön ystäville, heillä on liinanäyttely lähiaikoina.
Tämän valkokirjotun liinan hän antoi minulle, en vaan tiedä kuinka usein minullakaan on tarvetta pitää näin hienoa liinaa pöydälläni.
Tämäkin liina on ollut vain kerran käytössä, tädin miehen hautajaisissa.
Tässä vielä kuva nurjalta puolelta.
Omat käsityöt eivät ole edistyneet millään lailla. Vauvanneuleita pitää kuitenkin laittaa puikoille ihan pian. Nyt olen lähdössä lomailemaan useampaankin eri paikkaan, ensin sulattelemaan äidin pakastimen ja sitten laittamaan mansikoita sinne (vai kävisinkö itse jäähyttelemässä). Sitten mökille - jokohan mustikat ovat kypsyneet...
Ihan ensimmäiseksi kiitos kaikille viime aikoina kommentteja jättäneille.Kiitos kun olette käyneet lukemassa.Loman alku on ollut yhtä juhlaa, lauantaina olimme isännän ystävän viisikymppisillä. Aika kului rattoisasti maalaistalon pihapiirissä, kun naapurissa asuva pieni saksalaispoika otti minut leikkikaverikseen. Ajelimme hiekkarekoilla ja muilla leikkiautoilla. Jopa muutama saksan sanakin palautui mieleen tai minähän ymmärrän puhetta jonkin verran mutta oma puhe on paksussa ruosteessa.
Sunnuntaina vierailtiin täällä. Minä olin matkalla navigaattorina, isännän harrastusreissu. Kierreltiin pienempiä teitä ja katseltiin maisemia, kun ei ollut kiire.Tänään olen hoitanut oikeita asioita, tilasin viimeiselle lomaviikolle matkan yhteen unelmakohteeseen, asiassa oli vähän mutkia mutta siitäkin selvisin. Huomenna on yksi kokous ja sitten pitää painua ostamaan uusi puhelin kun entinen äityi temppuilemaan ja vien samalla viime syksynä ostetut kengät takaisin kauppaan, kun pohjassa ilmeisesti valmistusvirhe. Jos vielä muistan peruuttaa sanomalehden ettei se turhaan täytä postilaatikkoa niin sitten voinkin olla poissa kotoa pari viikkoa.Reissu- ja leikkikuvat ovat isännän kamerassa ja käsityöt eivät ole edistyneet millään lailla joten kuvattavaakaan ei ole ollut.
LOMA
Postiin oli putkahtanut tällainen paketti, jonka kotoutin sieltä eilen.Sinivuokkoa mahtavat kahdeksan kerää ja kaunis käsityöpussi, jossa neljä kerää soijalankaa.Lisäksi vielä lakua niin paljon ettei kerralla jaksanut syödä ( henk.koht. ennätys on 300g)Kiitos Ixu mahtavasta paketista ja myös tämän vaihdon järjestämisestä.
Kuva on kehno, tauti vei voimat niin tarkkaan että jaksan tällä hetkellä tehdä yhden pikkuhomman ja sitten levätään.Parvekekukkani halusi myös kuvaan.
Nyt pidetään lepotauko ja sitten rimpressan häihin.(omasta neulomistuolista käsin)
vain pieni kesäflunssa, kun kurkku tuli viime keskiviikkona pihalla huutamisesta kipeäksi, mutta sunnuntaina oli kuumetta niin etten enää tiennyt oikein oma nimeäni saati mitään muuta ja niinpä jouduin terveyskeskukseen ja antibioottitiputukseen.
Kaikenlaiset osallistumiset niin postikortit, lankahulluus* kuin pif ovat nyt myöhässä, mutta lupaan toteuttaa sitoumukseni kunhan tästä "tolopilleni tokenen".
Tein hetki sitten rutikuiviin käsiini kunnon rasvauksen ja nyt painun parveketuolilleni nauttimaan kesästä ja neulomaan.
* = tarkoitan tässä nyt vain tätä vaihtoa, en syndroma filum avariesta jonka vakavinta muotoa vastaa koetan harata etten itsekin muuttuisi lankakeräksi.
Viikonvaihde oli aikamoista haipakkaa. Helluntaiheila tuli käännettyä uudelle vuosikymmenelle. Vaikka käytännön järjestelyt, kuten ruuat ja juomat hoiti pitopaikan henkilökunta, riitti tekemistä aamusta pitkälle yöhön. Tein päivänsankarista kuvakirjan tavanomaisen vieraskirjan tilalle. Kesäyöt ovat vieneet mennessään vähän muuallekin, sillä olen mukana tässä ja myös tässä. Nyt ei ole kuvia, enkä jaksa höpötellä enempää, pitää nukkua pois viimeisetkin univelat.
Minulla on ollut sama helluntaiheila vuodesta 1994.
Enkä tarkoita nyt tuota raivaussahaa.
