Loman viimeiset päivät vietimme helteisessä ja sateisessa Riikassa. Matka oli sopiva pieni irtiotto arjesta ja yhteistä aikaa meille erillään asuville. Nupukivikatujen kävely oli kova rasitus metsäpolkujen jälkeen, mutta kolmantena päivänä jalkani alkoivat tottua. En laita enempää kuvia, koska kaikissa muissa poseraa huolestuneen*) näköisenä mieheni.
Kävimme myös Jurmalassa, mistä nappasin yllä olevan kuvan. Sateen uhka vähensi hieman rantaelämää, mutta kyllä töitä piti tehdä että sain aution rannan kuvaan.
Ostoksia teimme niukasti, sormustinkokoelmani tosin karttui yhdellä ja vähän suklaata. Lankakauppoja en etsinyt ja muuten ei eteen tullut.
Työt lähtivät käyntiin turbovaihteella, ei mitään pehmeää laskua vaan suora syöksy tuleen.
Kroppa on laittanut hanttiin kovemman mukaan, olen jopa pohtinut lääkäriin menoa, kun särkylääkkeet menee maksimiannostuksella, tabletin väliin jättäminen tuntuu heti "luissa ja ytimissä". Käsityöt ovat rajoittuneet lankakorin väistelyyn ja tänään tulleen IK:n selailuun.
Kyllä tämä tästä.
*)= huolestuneena minun kuvaustaidoistani, itse taitava ja vaativa kuvaaja.
1 kommentti:
Miksi se mies niin huolestuneena siellä lomaili, vai sinun puolestako oli huolissaan?
Lähetä kommentti