Neulomalla, aarre ullakolta

Äiti käski minun tutkia ullakolla olevan kaapin sisus, onko poisheitettävää ja onko talletettavaa. Meidän ullakko ei sisällä mitään valtavia aarteita, talo on valmistunut 1969 ja ullakko on ollut lähinnä varastona missä on säilytetty ylimääräisiä vuodevaatteita, äidin kutomalankoja ja vaatteita. Ullakolla on myös kuivattu pyykit talvella. Eikä se ole kuin kapea tila yläkerran huoneiden vieressä katonlappeen alla. Ullakko on myös suursiivottu ainakin kerran viidessä vuodessa ja pienempi siivous on tehty joka kevät.

Lehtipinossa oli vanha vihko, huolellisesti paperilla päällystetty, alunperin sininen ruutuvihko.



Vihko on ollut äitini ystävän Taimin. Taimi oli ahkera ja taitava käsityöntekijä, nimenomaan neuloja. Taimi oli syntynyt helsingissä 1906, mutta asui Savossa äitini naapurissa sodan jälkeen useita vuosia. Ammatiltaan hän oli kirjansitoja, mutta eipä pienestä maatalouspitäjästä noita töitä löytynyt. Taimi hankki toimeentulonsa luontaistaloudella, kasvatti perunat, juurekset ja marjat. Suolarahat hän hankki käsitöillä, pääasiassa neulomalla. Paikkakunnan miehet kävivät metsätöissä ja tarvitsivat lämpimiä villapaitoja ja myös -housuja. Siihen aikaan talvet olivat pakkastalvia ja metsätyöt tehtiin pokasahalla ja puutavara ajettiin hevosella.
Taimi neuloi myös paikkakunnan naisille, kaikilla naisilla ei aika riittänyt neulomiseen, sillä karjanhoito, ruuanlaitto, leipominen ja monet muut taloustyöt veivät ajan niin että käsitöitä ei ehtinyt paljon tehdä. Isot vaatteet oli silloin teetettävä ammattineulojilla.

Vihko on vuodelta 1953, se selviää kannesta. Siihen on koottu neulemalleja Neoviuksen neule-ja käsityöt lehdestä sekä Omin käsin ja Uusi nainen lehdistä.

Alkupuoli vihkosta on lehdistä leikattuja ohjeita. Joko koko ohje on liimattu vihkoon tai sitten
kuva mielenkiintoisesta mallista ja itse ohje sitten kirjoitettu käsin.



Muutamista malleista ei ole kuvaa, kommentti keneltä malli on saatu ja ohje on kirjoitettu käsin käsialalla, jota ei enää osaa kuin muutamat vanhemmat ihmiset. Me konekirjoittamisen ajan ihmiset olemme ilmeisesti menettäneet kauniin käsialan. Nämä ohjeet on kirjoitettu pullomusteella ja näkee missä kynää on kasteltu. Muste on muutaman kirjaimen kohdalla vahvempaa. Muste on ollut erittäin laadukasta, se on edelleen erittäin lukukelpoista. ( Paljon nuoremmat 70-luvulla kuivamusteella kirjoittamani tekstit ovat muuttuneet joko sinisestä punaisiksi tai muuten lähes lukukelvottomaksi sotkuksi.)
Muutama ohje on kirjoitettu kosmoskynällä.


Aion tehdä parista mallista ainakin mallitilkun ja kopioida ohjeen omaan käyttööni.
Jos veljeni haluaa vihkon itselleen ( hän oli Taimin sydänystävä) hän saa sen kesällä. Muussa tapauksessa tarjoan sitä joko Suomen käsityön museoon tai sitten tänne.