Tämänpäiväinen Sunnuntaisuomalainen kertoo kokonaisen aukeaman verran käsityöstä elämäntapana ja yrittämisenä. Mukana myös juttu Anu Harkista ja hänen huomenna alkavasta työstään Suuren Käsityön päätoimittajana.
Käsityöt eivät ole enää välttämätön paha, pakko saada lämmintä puettavaa, vaan luovuuden ja osaamisen toteuttamista. Käsitöitä tekemällä rentoudutaan, puretaan työn aiheuttamaa stressiä ja kehitetään luovaa ajattelua.
Käsityöt on mahdollisuus elää toimetonta "olen" aikaa esim. junamatkaa, toimeliaaksi "minä teen"-ajaksi. Käsityöt on keino ilmaista huolenpitoa käytännössä ja konkretisoida rakkautta.
Käsityössä valmistuu tuote, valmis käsityö. Se ei ole siis vain aineetonta ajattelua.
Verraton on myös käden muisti, pää on "tyhjä", sanoja ei ole, mutta käsi tekee. Vaikeakin ja isokokoinen malli esim. pitsiliina voi olla muistissa mistä se tulee esiin kun työ aloitetaan, mutta sitä ei voi purkaa kertomalla. Dementoituvat vanhuksethan osaavat vielä neuloa, vaikka eivät tunne enää omia lapsiaan, käsi muistaa. Voi olla, että sukan kantapää ei ole ihan oikean kokoinen, mutta siinä on kaikki elementit, mitkä siinä pitääkin olla.
Otsikko on lainaus käsityönprofessori Pirkko Anttilalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti