Laineilla ja lomalla

Olin viikon 37 lomalla.

Lauantaina vietimme äitini maaliskuista 85-vuotispäivää Etelä-Konneveden kansallispuiston maisemissa.

Äiti halusi vielä kerran nähdä ne saaret ja rannat, missä on käynyt nuoruudessaan lukemattomia kertoja mm. puolukassa. Matkaa taitoimme paikallisen venetaksin kyydissä. Äitini kotona on omakin vene, mutta olisimme joutuneet laskemaan Konnekosken, mitä en ole koskaan tehnyt edes yksin, saati veneentäysi porukaa, valitsimme paikallisen yrittäjän palvelut. Valitettavasti sää oli pilvinen, mutta onneksi sateeton. Mahtavien maisemien lisäksi näimme myös puiston tunnuslinnun kalasääsken, joka läksi lentoon pesästään pieneltä luodolta. Alkuperäinen tarkoitus oli tehdä tämä matka jo kesällä, mutta äiti oli silloin iskiaksen kourissa niin tiukassa otteessa, että matkaa piti siirtää. Ensi kesänä voisimme mennä aurinkoisena heinäkuisena iltana taas nauttimaan näistä maisemista.

Alueelle on jo rakennettu rantautumis-ja yöpymispaikkoja.

Sunnuntaina jatkoimme isännän kanssa vesimatkailua ja läksimme pienelle pyrähdykselle naapurimaahan. Ilta Suomenlahdella  päättyi komeaan auringonlaskuun.

Ja hetken kuluttua saimme ihailla viimeistä tämän vuoden superkuista.

Kun aikoinaan varasimme tämän reissun, emme suunnitelleet mitään erikoista laivan satamassa oloajaksi, mutta katsoimme eräänä kesäaamuna ohjelmaa yhtyeestä, joka 40 vuotta sitten voitti euroviisut.

Nyt tuolla bändillä on oma museo Djurgårdenissa, kävelymatkan päässä Värtanin satamasta, joten päätimme käydä sitten siellä.

Viime vuonna avattu paikka on kohtuullisen kokoinen ja esittelee kattavasti yhtyeen tarinaa.

Onhan tuo musiikki ollut omaa nuoruuttamme , olemme eläneet teinivuotemme tuota kuunnellen, discoissa tanssien ja levyjä soitellen. Knowing me knowing you soikin loppuviikolla korvamatona ja helposti jäisi jumputtamaan nytkin, kun tätä kirjoitan.

Tämän käynnin jälkeen totesin isännälle, että olemme käyneet Louvressa Pariisissa, viskimuseossa  Irlannissa ja Abba The Museumissa  Tukholmassa niin kyllä tässä on "sivistynyt" ihminen.

Loppuloman päivät kuluivatkin mökillä puolukassa, sienessä ja vieraiden kanssa mukavaa aikaa viettäen. 

Laitoimme viikko sitten mökin talvikuntoon. Kyllähän siellä vielä käymme, mutta emme yövy enää ennen kuin ensi kesänä.

Tämä syksynä, kuten niin monesti muulloinkin, on aika rientänyt sadan miehen saappailla juosten, töiden jälkeen on tarvinnut paneutua taloyhtiön asioihin, järjestötyöhön, hoidella läheisten terveys- ja muitakin asoita ja jossakin välissä on pitänyt vähän ehtiä omiin kotihommiinkin, niitä kun ei kukaan tee puolestani.