Aattoa vasten yöllä satoi lunta, saimme sen valkean joulun, vaikka pakkasta ei ollutkaan kuin aavistus alle nollan. Tapani toi sisä-savoon vesisateen, katosivat lumet ja tuuli vei sähkötkin muutamaksi tunniksi. Läksimme äitini luota pois päivänvalon aikaan ihan teknisistä syistä, jos puita olisi ollut tien poikki, sujuisi sahaaminen helpommin. Ei tarvinnut hakea sahaa, tie oli kunnossa.
Tapanin huvina oli seurata tuulen ja jän kamppailua, jää sai taipua kun tuuli repi järven selkää auki.
Äiti oli eilen joutunut kärsimään sähkökatkosta, valot meni, mutta lämpöä sai kuitenkin liedestä.
Äiti nautti kauniina syyskuun päivinä puiden kärräämisestä liiteriin, nyt oli hyvä hakea kuivia puita lieteen kun piti saada lämmintä.
Nämä kuvan puut ovat mökiltä, mutta samanlaisia kullan arvoisia käsin halottuja ja pinottuja puita on äitinikin liiterissä. Oman osuuteni olen tehnyt kummankin puukasan eteen.Jos laitan isommalle joukolle ruokaa tykkään tehdä sitä puuliedellä, siinä on kaikki lämpötilat yhtä aikaa saatavilla, keskellä on kovin lämpö ja kaikki haudutuslämmöt on lieden reunoilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti