Mieli tekisi tehdä vaikka mitä. Olen selaillut kansalaisopiston sivuja - alkaa monta mielenkiintoista kurssia.
Viikolla vierailin täällä, Pyhän kolminaisuuden tsasounassa. Pienen rukoushuoneen vaatimaton kauneus oli upeaa: hirsiset seinät, upeita ikoneja ja lämmin tunnelma. Siellä oli myös kaksi käspaikkaa, jotka houkuttelevat tekemään etupistokirjontaa. Yhden liinanhan olen tehnyt, minulla on muutama malli varastossa mm. Karjalan kukko, joka ei ole liinan malli vaan voisi olla esim. seinällä. Kutsun työtäni liinaksi, koska olen luterilainen eikä minuntai perheeni perinteenseen liity käspaikan käyttöä.
Pöydällä on muutama lankakerä, jotka haluavat puikoille, laatikossa olisi ristipistoja - liina ja aloitetut joulukortit, silkkinauhakirjonnalla pitäisi tehdä synttäri- ym tauluja, kehyksiä on valmiina.
Lähes päivittäin syntyy muutama idea minkä voisi toteuttaa.
Aikaakin voisi olla nyt kun mies opiskelee.
On vaan tämä aloittamisen vaikeus, yhden kun aloitaa, on kuin hylkäisi toiset arvottomampina.
että minä rakastan käsitöitä.
5 kommenttia:
Upeasti kirjottu liina! Onko tuo se sinun tekemäsi?
Minäkin rakastan käsitöitä, vaan mitähän ajattelisi entinen käsityönopettajani. Kouluaikana en ollut kovinkaan innokas, saatika huolellinen.
Kyllä, liina on omatekemä. Täällä oli kansalaisopistossa käspaikkakurssi 90-luvun alussa. Opettajana oli Suojärvellä syntynyt Maria Näreaho (muistinkohan sukunimen oikein) joka teki upean työn keräämällä malleja talteen ja opettamalla tekniikkaa ympäri Suomea.
Käytin tuohon liinaan satoja tunteja ja se on mielestäni arvokkain käsityöni.
Törmäsin joku aika sitten blogiin, jossa on ilmaisia malleja noihin vanhoihin venäläisiin kirjontakuvioihin. Löytyy osoitteesta http://patternmakercharts.blogspot.com/
Hei!
Blogissani on sinulle jotaikin, käyhän hakemassa! ;o)
Minäkin olen tehnyt käspaikan, mutta en luterilaisena osaa käyttää sitä. Se on ortodoksien pyhävaate ja he eivät sitä liinana pitäisi. Etupistokirjonta muuten on valtavan mielenkiintoista. Kun aikoinani tein noita, niin aloin kirjoa lasten mentyä nukkumaan ja tavallaan heräsin työn lumoista joskus pikkutunneilla ja totesin että kai se on minunkin mentävä nukkumaan. Se on kun jännitysnäytelmä edetä kaunista lintua tai puuta ja jännittää pääsenkö takaisin.
Lähetä kommentti