Mutta tänään hain sitten kertomisen arvoisen paketin.
Liityin muutama viikko sitten ravelryyn ja menin ihan heti ilmottautumaan mukaan haavevaihtoon.
Torstaina tuli pakettikortti, jossa oli ihka outo lähettäjän nimi, mutta hänhän oli tietenkin haavevaihdon emo.
Tänään sitten hain paketin - ja millaisen, katsokaa!
Paljon olen elämäni aikana nähnyt mutta, empä ole ennen nähnyt lakulankaa. Jok´ikinen kerä on kaapannut mukaansa lakupötkön. Ihanaa, nyt vaan pohdin uskallanko ottaa lakun pois ennen kuin olen neulonut langan- vai saako ne syödä sitten vasta viimeisenä.
Paketissa oli siis neljä kerää sugar´n creamin tosi tumman sinistä (melkein mustaa) puuvillaa ja myös neljä kerää dropsin muskatia, aivan ihanan värisenä siniharmaana. Sävy on samaa kuin on kesäisessä farkkutakissani - näistä tulisi kiva huivi takin kaveriksi. Tummempi lanka sopisi myös huiviksi mutta voisi siitä tulla jotakin muutakin - katsotaan nyt.
Ja vielä lisäksi oli neulapakkaus ja mittanauha. Nämä molemmat ovat erittäin tervetulleita, kaipailin viime viikon loppupuolella tuon kokoisia neuloja ja olen haaveillut yhden mittanauhan sijoittamista miehen kotiin, miehellä on kyllä useitakin rullamittoja, mutta niiden esiinkaivaminen hänen työkalupakistaan on aika haasteellista hommaa. Ja mitata sitä pitää sielläkin.
Vielä pari sanaa kortista, se on tehty aivan vartavasten minulle. Ihan minun värimaailmaani mutta katsokaa tuota kuvaa - siinäkin on haaveita: haaveilen pitkistä hiuksista, mutta minusta ei ole enää kasvattamaan niitä. Minulla oli pitkät hiukset vuosina 70-74 ja toisen kerran 80-luvun alussa.
Tuo kuvan vyötärö on aivan saavuttamaton haave.
Paketin lähettäjästä minulla ei ole pienintäkään aavistusta, mutta on kaksi vihjettä postituspaikasta: postinumeron loppuosa x00 ja pari kirjainta postileimassa. Nyt ryhdyn Miss Marplena etsimään kuka on kyseessä.
Oli muuten superhyvin teipattu paketti!
Lähettäjälle isot kiitokset, ihana paketti ja molemmat langat minulle uusia tuttavuuksia.
