Loman viimeiset päivät vietimme helteisessä ja sateisessa Riikassa. Matka oli sopiva pieni irtiotto arjesta ja yhteistä aikaa meille erillään asuville. Nupukivikatujen kävely oli kova rasitus metsäpolkujen jälkeen, mutta kolmantena päivänä jalkani alkoivat tottua. En laita enempää kuvia, koska kaikissa muissa poseraa huolestuneen*) näköisenä mieheni.
Kävimme myös Jurmalassa, mistä nappasin yllä olevan kuvan. Sateen uhka vähensi hieman rantaelämää, mutta kyllä töitä piti tehdä että sain aution rannan kuvaan.
Ostoksia teimme niukasti, sormustinkokoelmani tosin karttui yhdellä ja vähän suklaata. Lankakauppoja en etsinyt ja muuten ei eteen tullut.
Työt lähtivät käyntiin turbovaihteella, ei mitään pehmeää laskua vaan suora syöksy tuleen.
Kroppa on laittanut hanttiin kovemman mukaan, olen jopa pohtinut lääkäriin menoa, kun särkylääkkeet menee maksimiannostuksella, tabletin väliin jättäminen tuntuu heti "luissa ja ytimissä".
Käsityöt ovat rajoittuneet lankakorin väistelyyn ja tänään tulleen IK:n selailuun.
Kyllä tämä tästä.
*)= huolestuneena minun kuvaustaidoistani, itse taitava ja vaativa kuvaaja.
Tarvitsen paremman neulan.
Neljä viikkoa lomaa ja kaikki vielä edessä päin.Takana päin onkin kiirettä ja venymistä suuntaan jos toiseenkin. Onneksi työpaikkani ilmapiiri on parempi kuin muutama vuosi sitte niin tämän kaiken on jaksanut.Muutamia suunnitelmia lomalle on ... ystävien tapaamista... alennusmyyntejä... kulttuuria, mutta niistä sitten myöhemmin.Ja käsitöitäkin aion tehdä... aloitin eilen pipon jämälangoista äidille. Pitäisi olla valmis 26.7. nimipäivälahjaksi.Virkkauksesta ei ole kuvaa...
Otin pois varsan kuvan, koska ei ollut oma varsa.
Annetaan hyvään, eläinrakkaaseen kotiin pitovaikeuksien ja allergisten reaktioiden sekä menetettyjen yöunien takia kaikki mökillä olevat reilu miljoona itikkaa/ hyttystä/sääskeä ihan ilmaiseksi!Ei palautusoikeutta.
Synnyinpitäjäni juhlii kuluvana vuonna 450-vuotiasta taivaltaan. Pääjuhla pidettiin helteisenä viikonloppuna 11.-12. 6.Juhlan merkeissä oli mm. upeaan museoomme vapaa pääsy, enkä ole tuolla koskaan ennen niin valtavaa väkimäärää nähnytkään. Paikoin piti ihan jonottaa, että pääsi eteenpäin. Museon kokoelmissa on myös upeita käsitöitä, mm. helmikirjontaa, mutta myös kansannaisten töitä. Vanhana hallintopitäjänä Rautalammilla on vahva kartanokulttuuri, joka näkyy mm. naisten käsitöissä. Kuulun museon ystäviin, ja haluan edistää sen toimintaa. Keskustelinkin museon henkilökunnan kanssa eräästä käsityöhön liittyvästä ideastani.Vanhassa koulussani oli kaikille entisille oppilaille avoin luokkakokous, omia luokkatovereitani ei paikalla kuitenkaan ollut kuin yksi, mutta tapasin muutamia muita tuttuja. Minun aikanani ei ratsastettu, mutta muuten kyllä opittiin kaikenlaista, tarpeellistakin.Rautalampilaiset eivät ole jääneet paikoilleen makaamaan vaan kuvan muistomerkki kertoo niistä rohkeista, jotka ovat lähteneet maailmalle.
Ja muistomerkin teksti lähempää.
Kuuman ( +33C) päivän iltaa vietimme rantasaunalla, Hankavesi oli kauneimmillaan.
Sunnuntaina olimme kirkossa, joka oli ääriään myöten täynnä.Tunnen, että olen syystä ylpeä juuristani.
Siellähän minä kurkistan museon savutuvan ovelta.
Minulla on ollut monena vuonna parvekkeella orvokkiamppeli. Kukkien pitää olla sinisiä tai olkeastaan nämä ovat sini-liiloja, liila vaan ei toistu kuvassa kunnolla.Olen nauttinut parvekkeella istumisesta työpäivien jälkeen, tänä iltana olin vielä kymmenen maissa katsomassa pääskysten ilmasirkusta.Olen myös saanut lukemishalun takaisin, talven aikana tuskin koskin kirjoihin, mutta nyt olen lukenut ihan uutta kirjaa.
Lopultakin voin esitellä valmistuneen työn. Ihan tyytyväinen en ole tuohon isoon C-kirjaimeen, taidan vielä muokata sitä vähemmän E:n näköiseksi, mutta muuten voin pitää tätä valmiina. En tiedä miten tämän viimeistelisin, tekisinkö taulun, tyynyn vai jotakin ihan muta. Malli on Sinä osaat 1/98 lehdestä. Minulla on vain huono kopio pistelymallista, varsinainen kuva puuttuu.Pistely helpottui kun sain uudet silmälasit.Nyt huutelee toisenlainen kirjontatyö tekijää.
Kuva on tosi huono, yritän ottaa parempia kunhan kameran akut on ladattu.
Kuva vaihdettu, vaikkei parempi olekkaan.
Kiitos kommenteista Intsu ja Pirjo!
Loman viimeiset päivät vietimme helteisessä ja sateisessa Riikassa. Matka oli sopiva pieni irtiotto arjesta ja yhteistä aikaa meille erillään asuville. Nupukivikatujen kävely oli kova rasitus metsäpolkujen jälkeen, mutta kolmantena päivänä jalkani alkoivat tottua. En laita enempää kuvia, koska kaikissa muissa poseraa huolestuneen*) näköisenä mieheni.
Kävimme myös Jurmalassa, mistä nappasin yllä olevan kuvan. Sateen uhka vähensi hieman rantaelämää, mutta kyllä töitä piti tehdä että sain aution rannan kuvaan.
