keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

Huh huh ja aujaijaii

Kuvitelkaa tähän kuva vauvan beesruskeista villapökistä.

Miehen suku rikastui tammikuun lopulla ihanaisella neiti-immeisellä.
Ryntäsin lankakauppaan etsimään housulankoja. Vaatimusteni mukainen valikoima oli pieni, langaksi valikoitui Schachenmayerin extra merino big. Lankesin ostamaan myös neliskanttiset puikot.
Tällä kertaa tein mallin mukaan, mitä nyt piti soveltaa vähän kun lankani oli ihan eri kuin ohjeessa.
Takaisku tuli kun yhdessä puikossa olikin paha särö, piti miettiä miten päin puikolla neuloi, mutta kun pääsin parin viikon päästä käymään k.o. lankakaupassa, sain uuden puikon tilalle.
Ne puikot on erittäin ihanat kädessä, kuin unelma.
Ohje oli Titityyn ilmaisohje, erittäin selkeä ja hyvä.
Neule seilasi kanssani linja-autossa ja kävi myös naapurivaltiossa.
Kädet vaativat lepohetkiä ja niska jumitteli oikein pahasti.
Lapsukaisen kastejuhla oli viime lauantaina. Perjantaina n. klo 23 lopetin neulomisen. Langanpäät päättelin anopin luona lauantaiaamuna ennen lähtöä Helsinkiin. 
Neulomista hidasti myös joka keväinen kokousrumba. Ennätys on viiden tunnin kokous, edes kahvitaukoa ei pidetty. Kokousten pitäminen on vaatinut myös niihin valmistautumista, etenkin taloyhtiön asiat ovat vaatineet paljon energiaa kun en ole mikään rakentamisen asiantuntija.

Otsikon aujaijaii on valitusvirttä. Olen kärsinyt lähes kolmekymmentä vuotta laktoosi-intoleranssista. Oireet ovat pahentuneet vuosi vuodelta ja tällä hetkellä en kestä edes laktoosittomia tuotteita. Ongelma on vain se että laktoosia tungetaan lähestulkoon joka paikkaan: miltei kaikissa lääkkeissä sitä on, valmisruuissa - jopa ilmakuivatussa kinkussakin. Ja kaiken lisäksi maitotuotteet rauhittaisivat jatkuvaa närästystä paremmin kuin mikään lääke. ... Elä tässä sitten...

Munarikasta pääsiäistä kaikille!