Muutama sana

Viikonvaihde oli aikamoista haipakkaa. Helluntaiheila tuli käännettyä uudelle vuosikymmenelle.
Vaikka käytännön järjestelyt, kuten ruuat ja juomat hoiti pitopaikan henkilökunta, riitti tekemistä aamusta pitkälle yöhön. Tein päivänsankarista kuvakirjan tavanomaisen vieraskirjan tilalle.
Kesäyöt ovat vieneet mennessään vähän muuallekin, sillä olen mukana tässä ja myös tässä.

Nyt ei ole kuvia, enkä jaksa höpötellä enempää, pitää nukkua pois viimeisetkin univelat.

Helluntaiheila

Minulla on ollut sama helluntaiheila vuodesta 1994.



Enkä tarkoita nyt tuota raivaussahaa.

Aarteita seinältä

Viikonloppu mökillä meni hujahtaen. Saunominen, avotulella paistettu grillimakkara ja pannukahvi maistuivat.
Järvi oli yhtä ihana kuin aina ennenkin ja lintujen touhuja oli ilo seurata.
Nyt en kuitenkaan näytä maisemakuvia vaan esittelen kaksi vanhaa käsityötä.
Mieheni vanhemmat ovat laittaneet mökille muutamia vanhoja esineitä: nämä kauniit käsityöt ovat tuvan seinällä.
Tämä työ on sänkymme yläpuolella.

Tämä työ on ommeltu kanavakankaalle paksuhkolla villalangalla laakapistoilla. Pohjakangas on jo hyvin hauras, eikä tätä uskalla enää juurikaan käsitellä, vain hyvin varovasti voi risua pölyt pois.

Tässä vielä lähikuvaa, värejä tässä isossa työssa on paljon.

Toinen työ on kahden ikkunan välissä. kokoa tälläkin työllä n. metri, ommeltua alaa on 96 cm.
Tämä on tehty hardangerkangasta muistuttavalle kankaalle ristipistoin. Pistoja on 4/cm. Lankana on tiukkakierteisempi villalanka kuin toisessa työssä.

Lähikuva kertokoon tekijän huolellisesta työn jäljestä. Kunhan ehdin, aion kysellä näistä töistä mieheni tädiltä. Tekijä taitaa olla mieheni mummon sisar, ainakin nämä ovat tulleet hänen kauttaan. Tämä ristipistotyö on minun edessäni aina kahvilla ja syömässsä istuessa. Monta kertaa olen miettinyt, että haluan piirtää tämän mallin talteen. Aikaa sen tekemiseen vaan pitää varata todella paljon.
Värit ovat paremmin kohdallaan lähikuvissa.

Luvassa on lämmin työviikko - mustikka ei kukkinut ihan vielä, toivottavasti ei kylmät tuuet ja halla vie satoa.

Helatorstaita odotellessa

Odottelen toiveikkaana tulossa olevaa pitkää viikonloppua, olen perjantaina vuosilomalla ja toivon pääseväni mökille lauantaina. Minähän olisin ollut valmis vaikka tänä iltana menemään, mutta mies tekee perjantaina opiskeluihinsa liittyviä labratöitä.
Onnistuin mitottamaan voimani tälle kolmen päivän työviikolle niin, että olin tuossa kuuden maissa, kun tulin töistä yhtä väsynyt kuin olen tavallisesti perjantaisin.
Voimia on imenyt myös astmani, sairastui viikolla 12 flunssaan, mistä seurasi astman pahenemisvaihe, josta toipumiseen onkin mennyt nyt jo seitsemän viikkoa. Olen syönyt yhteensä neljä tablettikuuria ja ottanut noita hengitettäviä lääkkeitä ihan urakalla.
En toki ole ollut poissa työstä kuin kolme ja puoli viikkoa, joista kaksi oli vuosilomaa ("tunnollinen" sairastaa lomallaan) sillä jouduin menemään töihin vajaakuntoisena kun piti ottaa yksi näyttötutkinnon suoritus vastaan.
Sairastamisen takia olen jäljessä aikatauluistani, olisin halunnut käydä Kuopiossa yhtenä lauantaina huhtikuussa, mutta se jäi tekemättä ja nyt on toukokuu puolessa välissä. Jos perjantaina saisi sitten hoidettua näitäkin asioita pois.
En ole aiemmin täällä blogissa kertonut tarkasti työstäni, enkä kerro nytkään, mutta se on sekä fyysistä että henkistä, ihmisläheistä - ottaa ja antaa paljon. Viime syksystä saakka olen hakenut vastausta hyvin vaikeaan ongelmaan eikä mikään käytettävissä oleva keino ole auttanut, mutta en ole antanut toivon kuolla, vaikka se on joskus ollut hyvin lähellä.
Neulon tällä hetkellä yhtä lupausta. Niitä on niin helppo antaa, joten pitää ne annetut lupaukset pitääkin. Mieluista tämä on, edistyy vain hyvin hitaasti. Tänään heräsin niin aikaisin, että ehdin tehdä jonkin aikaa jo aamulla. Aamulla ennen töihin lähtöä neulominen on sellaista pehmeää siirtymistä päivään. Yritän kaiken aikaa ottaa tämän neulomisen harrastuksena, mieltä rauhoittavana ja voimaanuttavana kokemuksena enkä minään urakkatyönä. Käteni eivät kestä enää kovaa kiirettä neulomisessa.

Elossa

Olen neulonut.